Sivun toiminnot

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Kirjoittanut Aila Alarotu — kirjoitettu: lauantai 12. marraskuuta 2011, 13.13 — viimeisin muutos: lauantai 19. marraskuuta 2011, 00.35

Helsingin Sanomien marraskuun alussa ilmestyneen moraalitutkimuksen mukaan suomalaiset eivät hyväksy eläinten tehotuotantoa. Lauseen ”en hyväksy lainkaan” allekirjoittaa vastanneista 66 prosenttia.

Hyväksyjiä on vain viisi prosenttia. Mielenkiintoista on, että mitä vanhempi vastaaja on, sitä jyrkemmin hän tuomitsee tehotuotannon. Eivät nuoret niin radikaaleja taida ollakaan, kuin mediaa seuraamalla saattaisi luulla.

Sinisalokin on jo 53-vuotias.

Helsingin Sanomien tutkimus nimittäin sivuaa teemaa, joka on Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan taustalla: ihmisen vastuu luonnosta ja eläinkunnasta.

Aihe on ajankohtainen ja Sinisalon käsittelytapa kantaaottava.

Enkelten verta -nimi viittaa Sinisalon mukaan tuonpuoleisiin olentoihin. Samalla nimi sisältää kysymykset, kuvitteleeko ihminen olevansa enkelin veroinen ja vuodatammeko tietämättämme korkeampien olentojen verta.

Sinisalolla enkeli vertautuu toiseen tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen väliseen lähettiin, mehiläiseen. Sellaisena tuo pieni pörisijä ymmärretään monissa kulttuureissa. Kalevalassa mehiläinen haki Luojan kellarista simaa Lemminkäisen äidille, joka sai sen avulla poikansa henkiin. Mehiläinen tunnetaan myös mm. Siperian luonnonkansojen ja hindujen perinteessä.

Mehiläisistä mytologiassa kerrotaan linkissä:

wikipedia.org/wiki/Tarhamehil

Enkelten veren tarina lähtee tuhoa ennustavasta löydöstä: kuolleesta mehiläiskuningattaresta. Orvon, mehiläishoitajan ja hautausurakoitsijan huolehtima mehiläispesä on tyhjentynyt.

Samaan mehiläiskatoon on törmätty todellisuudessakin. Tämän vuosituhannen alussa tapahtui pesäkatoja Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Epäiltiin punkkeja, saasteita ja viruksia.

Kysymys ei ole vain siitä, että ihmiset jäävät ilman hunajaa. Sen nyt vielä kestäisikin. Mutta jos mehiläinen ei pölytä, Sinisalon mukaan jää samalla saamatta 40 prosenttia maailman viljasadosta. Tästä seuraa ruuan hinnan nousua, inflaatiota, nälkää ja pakolaisuutta.

Pesäkadosta lisää uutinen suomeksi ja raportti englanniksi

yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010

Huoli maapallon tulevaisuudesta ja eläinten asemasta on erityisesti Eeron asia. Orvon kasvattama lukiolaispoika on eläinten ystävä ekoterrorismiin asti. Eero on kirjassa läsnä bloginsa kautta.

Kuten todellisuudessa myös kirjassa on niitä, joita bisnes liikuttaa enemmän kuin luonto. Orvon isä Ari on karjan tehokasvattaja. Hän olisi toivonut Orvosta miestä, jolla on autoja ja naisia -- ei mitään hyönteisten hyysääjää.

Jännityskertomuksen tavoin lukija saa pala palalta tietää Eeron kohtalon.

Kirjan kertomuksella on yhteys peräti Antiikin tarinoihin. Orvo vertautuu Orfeukseen, joka lähtee hakemaan Eero-Eurydikeä Manalasta. Antiikin Aristeus oli keksinyt meniläisten hoidon ja kasvatti härkiä kuten Ari, mutta myös aiheutti Eurydiken kuoleman.

wikipedia.Aristaios

Osa eläintensuojelun vastustajien kommenteista Eeron blogiin on autenttisia. Tämä on tarpeen kertoa, koska muuten kirjailijaa saatettaisiin syyttää kohtuuttomasta liioittelusta ja kärjistämisestä.

Hautaustoimistot saisivat kirjasta saa mainioita kehittämisehdotuksia palvelunsa parantamiseksi.

Kirja nostaa mieleen paljon pohdittavaa, esimerkiksi

- Onko nykyinen tehotuotanto välttämätöntä?

- Millaiseksi Luoja on mahtanut tarkoittaa ihmisen ja luomakunnan suhteen?

- Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus?

- Onko ekoterrorismilla oikeutus?

- Millainen on länsimaisen ihmisen suhtautuminen kuolemaan?

- Miltä vaikuttaa tuonpuoleinen kirjan kuvaamana?

- Kumpi on suurempi uhka, ilmastonmuutos vai mesipölyttäjien katoaminen?

tendenssikirjallisuutta?

Kirjoittanut: Nimimerkki Kalervo - lauantai 12. marraskuuta 2011, 13.48

Kirja pistää miettimään sitäkin, miten suhtautua näin kantaaottavaan kirjallisuuteen yleensä.

Profeetallista kirjallisuutta?

Kirjoittanut: Kaisa Halonen - torstai 24. marraskuuta 2011, 12.45

Viimepäivien sikauutisia (uutinen on siis se, että ei ole uutista: sikatiloilla mikään ei taida olla muuttunut) seuranneena on paremminkin sitä mieltä, että Sinisalo voisi hyvin olla oman aikamme profeetta, joka puuttuu siihen, mikä on räikeän väärin ja tuhoisaa koko elämän kannalta. Onneksi muitakin samansuuntaisia ääniä on viime aikoina ollut. Oheislukemiseksi Sinisalon kirjalle sopii hyvin Jonathan Safran Foerin Eating Animals, johon Sinisalo muistaakseni viittaakin. Ja onhan meillä Suomessa myös esimerkiksi Antti Nylén ja Anu Silfverberg.

Tähän liittyen

Kirjoittanut: Kaisa Halonen - keskiviikko 30. marraskuuta 2011, 11.08

Lukaiskaapa tämän viikon Laurista Antti Nylénin kolumni. Valitettavasti tämä ohjelma ei anna tehdä kommenttiteksteihin linkkejä, mutta kolumni löytyy (nyt viikon ajan) klikkaamalla tuosta vierestä Antin naamaa, myöhemmin osoitteesta http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2011/2011-12-01/kolumni/kuluttajan-rooli

kohtuus kaikessa

Kirjoittanut: Nimimerkki Liisa - sunnuntai 13. marraskuuta 2011, 15.00

Tulee mieleen, että kristinuskossa on ainakin ennen arvostettu vaatimattomuutta ja kohtuutta. Jos elettäisiin vaatimattomasti, ei kaiken tarvitsisi olla nopeaa ja tehokasta.
Kirjaa en ole lukenut enkä siitä osaa mitään sanoa. Iloitsen nykynuorten kapinasta kaupallisuutta vastaan. Ehkä on toivoa. Ainakaan kaikki eivät palvo rahaa.

lopun aikoja

Kirjoittanut: Nimimerkki Maarit - maanantai 14. marraskuuta 2011, 10.51

Kyllä ihminen itse maailmanlopun aiheuttaa. Ikävä kyllä. Siltä näyttää.

kiinnostavaa

Kirjoittanut: Nimimerkki E. T-nen - tiistai 15. marraskuuta 2011, 15.38

Täytynee hankkia kirja. Aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta. Jokohan saarnoissa käsitellään eläinten oikeuksia? Ilmastonmuutos jo kuulemma kelpaa aiheeksi.

Juu juu

Kirjoittanut: Nimimerkki Krista S. - keskiviikko 16. marraskuuta 2011, 00.12

Kakkosella käynnissä olevassa keskusteluillassa ruoka puhuttaa ja herättää huomattavia intohimoja! Mukana myös kirjailija Sinisalo. Keskustelussa sivuttiin myös Sinisalon uutta kirjaa.
Suomalaisten asenne tehotuotantoon hymyilyttää lievästi. Juu ei hyväksytä, mutta mitä sieltä kaupasta tarttuukaan näppeihin: tehotuotettua broileria (ja vielä kauhistuttavassa marinadiliemessä), ja sama taitaa päteä possuihn ja nautoihinkin. No joo, tämä nyt oli sivujuonne...

missasin

Kirjoittanut: Nimimerkki Aila A. - torstai 17. marraskuuta 2011, 00.13

Olisipa pitänyt nähdä tuo television ruokakeskustelu, jos siellä Sinisalokin oli.

Maailman viljasato

Kirjoittanut: Nimimerkki Maanviljelijän poika - torstai 17. marraskuuta 2011, 14.58

Tuntuu vaikealta uskoa väittämää, että maailman viljasadosta 40% jää saamatta, jos mehiläiset eivät pölytä. Ainakin nämä kotoiset suomalaiset viljalajikkeet ovat tuulen pölyttämiä.

En tiedä mutta . . .

Kirjoittanut: Nimimerkki Aila A. - lauantai 19. marraskuuta 2011, 00.54

Ehkä tuo 40 prosenttia ei koske pelkästään viljaa vaan yleensä syötävää, joka tarvitsee pölyttäjää.
"60 – 70 % prosenttia ruoastamme tulee mehiläisten pölyttämistä kasveista"
Lause on Eurooppaa ja mehiläisiä koskevasta jutusta, joka on osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/fi/headlines/content/20101025STO89958/html/Mehil%C3%A4iset-tarvitsevat-kiireellist%C3%A4-apua

Pelottelukirja tarpeeseen

Kirjoittanut: Nimimerkki Eevali Kontio - sunnuntai 20. marraskuuta 2011, 15.58

Johanna Sinisalon kirjat ovat aina olleet minulle outoa luettavaa sikäli, että edes jälkikäteen en pysty sanomaan, tykkäänkö niistä vai en. Sillä ei luultavasti ole juurikaan merkitystä, sillä jokainen Sinisalon kirja pyörii pitkään mielessäni ja saa minut miettimään suuria ja syviä asioita: kuolemaa, ihmisen osaa maailmassa, elämisemme moraalia ja velvollisuuksia, maailman tulevaisuutta tai tuhoa.

Enkelten verta teki sen taas! Aika vaitonaisista puitteista se rakentaa hurjaa kertomusta elämän ja kuoleman totisesta leikistä myyttisin ja mystisin keinoin. Ja kuitenkin kertomisen tavat ovat aika vaisuja: isä-Orvo, hautausurakoitsija ja mehiläisten kasvattaja, on melkoinen hissukka ja poikansa Eero paasaava bloggaaja.

Tässä sitten alkoivat ongelmani tämän kirjan kanssa: Eeron blogikirjoitukset ovat sellaista fanaattista saarnaa, että pari kertaa olin jo lopettamassa koko kirjan lukemisen. En kestä sellaista tekstiä oikeissa nettiblogeissakaan ja kirjassakin se tyyli yksinomaan ärsyttää.

Kun pääsin (melkein) ärsyyntymisen ohi, totesin, että kirjan sanoma on pelottava. Pelottavinta siinä on, että se on niin mahdollinen.

Oli siellä mehiläinen!

Kirjoittanut: Nimimerkki Aila A. - maanantai 21. marraskuuta 2011, 00.16

Kävin Helsingin taidemuseossa, jossa esillä oli teoksia Tretjakovin galleriasta mutta myös Gallen-Kallelaa. Lemminkäisen äitiä piti katsoa oikein tarkasti, ja siellähän se mehiläinen oli. Tuonpuoleiseen matkalla tai sieltä tulossa. Mielenkiintoinen ilmiö tämä mehiläisen merkitys eri kulttuureissa.
Samaa mieltä olen kuin Eevali: Sinisalo saa ajatukset liikkeelle.

Muutama ajatus

Kirjoittanut: Nimimerkki Hanni - maanantai 21. marraskuuta 2011, 20.21

Täytyy nyt taas kompata, että kirja tosiaan herätti ajatuksia, ja ahdistustakin. Vaikkei kirjailija suoranaisesti ollut EVKA:n puolella, huomasin usein nyökytteleväni Eeron blogijulistukselle. Kaiken paatoksen ja provokaation seassa oli paljon asiaa. Ei kamalasti tehnyt mieli syödä lihaa muutamaan päivään. Mietin, mitkäköhän jutuista ovat tosia ja mitkä eivät (Sinisalo kirjoitti, että kaikki vuoteen 2011 asti olevat faktat ovat faktoja, mutta aina ajoitus ei ole selvää). Ainakin se muovin syöttäminen lehmille oli suorastaan puistattavaa.

Kirjassa oli muitakin meritteejä kun tehotuotannosta ja lihansyönnistä ajatusten herättely. Pidin henkilöhahmoista, jotka olivat jotenkin tosi aitoja. Itsellenikin tuli mieleen tuo Orfeus-vertaus, mutta en ollut kuullut koskaan tuosta Aristeuksesta. Nyt tuli sellainen olo että nimet on napsittu ehkä vähän liiankin suoraan sieltä mytologiasta Ari-Aristeus, Orvo-Orfeus ja Eero-Eurydike ovat aika suoria väännöksiä. Joka tapauksessa tarina yksinkertaisuudessaan toimi mielestäni tosi hyvin, ja henkilöt olivat jotenkin kauniisti tasapainossa (siis yhdistelmänä, vaikka suhteet olivatkin aika ongelmallisia ja epätasapainoisia).

Oikeastaan eniten kirjassa häiritsi se, että sen yksi teema oli kuolema, mutta sitä ei silti kamalasti varsinaisesti käsitelty, ajatukset olivat aika kuluneita ja jätettiin puolitiehen. Orvon paratiisistakin olisi mielestäni jotenkin saanut enemmän irti. Jotain jäi puuttumaan.

Kaiken kaikkiaan pidin kyllä kirjasta, ja se on jäänyt jotenkin mieleen muhimaan. Huomasin myös vertaavani sitä ajoittain Margaret Atwoodin muutaman vuoden takaiseen romaaniin Herran tarhurit, tässä jotenkin samalla tavalla yhdistyi dystopia, kuvitteelinen viherpropaganda ja henkilökohtaiset, pala palalta avautuvat yksittäisten ihmisten tarinat.

Isät ja pojat

Kirjoittanut: Kaisa Halonen - torstai 24. marraskuuta 2011, 12.53

Tämä on eläinten oikeuksien ja maapallon tulevaisuuden rinnalla pieni, yksityinen sivujuonne, mutta ehkä sitä on helpottavaa vetäytyä vatvomaan jos isommat asiat alkavat liikaa ahdistaa. Siis kirjan neljän miessukupolven väliset sillat ja kuilut. Niissä on varmaan jokaiselle jotain tuttua.
Mitä opimme vanhemmiltamme, millaista maailmaa ja maailmankuvaa välitämme lapsillemme, kuinka kauas puusta putoamme - tai tarkoituksella loikkaamme? Mitä olemme perineet ja mitä meiltä jää?

Mitä seuraavaksi

Kirjoittanut: Nimimerkki Henna - keskiviikko 30. marraskuuta 2011, 11.35

Mitä Laurin lukupiiri lukee seuraavaksi?

hotakaista

Kirjoittanut: Kaisa Halonen - keskiviikko 30. marraskuuta 2011, 12.16

Jumalan sanaa (siis Kari Hotakaisen uutta kirjaa)

Svinhufvudin palkinto Sinisalolle

Kirjoittanut: Nimimerkki Aila A. - perjantai 16. joulukuuta 2011, 15.16

Huomasitteko: Johanna Sinisalo sai P.E. Svinhuvudin muistosäätiön kirjapalkinnon 2011 kirjastaan Enkelten verta. Myös Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen teos Väinö Tanner - unohdetut päiväkirjat 1943 - 44 palkittiin.
Palkinnot jaettiin P. E. Svinhufvudin syntymän 150-vuotispäivänä 15.12.2011.
Palkintoperusteluissa kouluneuvos Kirsti Mäkinen totesi Sinisalon yhdistävän kuvauksessa mehiläisten häviämisestä vankan tietämyksen aiheesta, netin räikeän kielenkäytön ja ikivanhan mytologian.
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/12/sinisalo_seka_rautkallio_ja_lehtinen_saivat_svinhufvudin_muistosaation_kirjapalkinnot_3105592.html

Vantaan Lauri

Omat työkalut

Osiot