Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Hyväksyjiä on vain viisi prosenttia. Mielenkiintoista on, että mitä vanhempi vastaaja on, sitä jyrkemmin hän tuomitsee tehotuotannon. Eivät nuoret niin radikaaleja taida ollakaan, kuin mediaa seuraamalla saattaisi luulla.
Sinisalokin on jo 53-vuotias.
Helsingin Sanomien tutkimus nimittäin sivuaa teemaa, joka on Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan taustalla: ihmisen vastuu luonnosta ja eläinkunnasta.
Aihe on ajankohtainen ja Sinisalon käsittelytapa kantaaottava.
Enkelten verta -nimi viittaa Sinisalon mukaan tuonpuoleisiin olentoihin. Samalla nimi sisältää kysymykset, kuvitteleeko ihminen olevansa enkelin veroinen ja vuodatammeko tietämättämme korkeampien olentojen verta.
Sinisalolla enkeli vertautuu toiseen tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen väliseen lähettiin, mehiläiseen. Sellaisena tuo pieni pörisijä ymmärretään monissa kulttuureissa. Kalevalassa mehiläinen haki Luojan kellarista simaa Lemminkäisen äidille, joka sai sen avulla poikansa henkiin. Mehiläinen tunnetaan myös mm. Siperian luonnonkansojen ja hindujen perinteessä.
Mehiläisistä mytologiassa kerrotaan linkissä:
Enkelten veren tarina lähtee tuhoa ennustavasta löydöstä: kuolleesta mehiläiskuningattaresta. Orvon, mehiläishoitajan ja hautausurakoitsijan huolehtima mehiläispesä on tyhjentynyt.
Samaan mehiläiskatoon on törmätty todellisuudessakin. Tämän vuosituhannen alussa tapahtui pesäkatoja Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Epäiltiin punkkeja, saasteita ja viruksia.
Kysymys ei ole vain siitä, että ihmiset jäävät ilman hunajaa. Sen nyt vielä kestäisikin. Mutta jos mehiläinen ei pölytä, Sinisalon mukaan jää samalla saamatta 40 prosenttia maailman viljasadosta. Tästä seuraa ruuan hinnan nousua, inflaatiota, nälkää ja pakolaisuutta.
Pesäkadosta lisää uutinen suomeksi ja raportti englanniksi
yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010
Huoli maapallon tulevaisuudesta ja eläinten asemasta on erityisesti Eeron asia. Orvon kasvattama lukiolaispoika on eläinten ystävä ekoterrorismiin asti. Eero on kirjassa läsnä bloginsa kautta.
Kuten todellisuudessa myös kirjassa on niitä, joita bisnes liikuttaa enemmän kuin luonto. Orvon isä Ari on karjan tehokasvattaja. Hän olisi toivonut Orvosta miestä, jolla on autoja ja naisia -- ei mitään hyönteisten hyysääjää.
Jännityskertomuksen tavoin lukija saa pala palalta tietää Eeron kohtalon.
Kirjan kertomuksella on yhteys peräti Antiikin tarinoihin. Orvo vertautuu Orfeukseen, joka lähtee hakemaan Eero-Eurydikeä Manalasta. Antiikin Aristeus oli keksinyt meniläisten hoidon ja kasvatti härkiä kuten Ari, mutta myös aiheutti Eurydiken kuoleman.
Osa eläintensuojelun vastustajien kommenteista Eeron blogiin on autenttisia. Tämä on tarpeen kertoa, koska muuten kirjailijaa saatettaisiin syyttää kohtuuttomasta liioittelusta ja kärjistämisestä.
Hautaustoimistot saisivat kirjasta saa mainioita kehittämisehdotuksia palvelunsa parantamiseksi.
Kirja nostaa mieleen paljon pohdittavaa, esimerkiksi
- Onko nykyinen tehotuotanto välttämätöntä?
- Millaiseksi Luoja on mahtanut tarkoittaa ihmisen ja luomakunnan suhteen?
- Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus?
- Onko ekoterrorismilla oikeutus?
- Millainen on länsimaisen ihmisen suhtautuminen kuolemaan?
- Miltä vaikuttaa tuonpuoleinen kirjan kuvaamana?
- Kumpi on suurempi uhka, ilmastonmuutos vai mesipölyttäjien katoaminen?
Profeetallista kirjallisuutta?
Tähän liittyen
kohtuus kaikessa
Kirjaa en ole lukenut enkä siitä osaa mitään sanoa. Iloitsen nykynuorten kapinasta kaupallisuutta vastaan. Ehkä on toivoa. Ainakaan kaikki eivät palvo rahaa.
lopun aikoja
kiinnostavaa
Juu juu
Suomalaisten asenne tehotuotantoon hymyilyttää lievästi. Juu ei hyväksytä, mutta mitä sieltä kaupasta tarttuukaan näppeihin: tehotuotettua broileria (ja vielä kauhistuttavassa marinadiliemessä), ja sama taitaa päteä possuihn ja nautoihinkin. No joo, tämä nyt oli sivujuonne...
missasin
Maailman viljasato
En tiedä mutta . . .
"60 – 70 % prosenttia ruoastamme tulee mehiläisten pölyttämistä kasveista"
Lause on Eurooppaa ja mehiläisiä koskevasta jutusta, joka on osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/fi/headlines/content/20101025STO89958/html/Mehil%C3%A4iset-tarvitsevat-kiireellist%C3%A4-apua
Pelottelukirja tarpeeseen
Enkelten verta teki sen taas! Aika vaitonaisista puitteista se rakentaa hurjaa kertomusta elämän ja kuoleman totisesta leikistä myyttisin ja mystisin keinoin. Ja kuitenkin kertomisen tavat ovat aika vaisuja: isä-Orvo, hautausurakoitsija ja mehiläisten kasvattaja, on melkoinen hissukka ja poikansa Eero paasaava bloggaaja.
Tässä sitten alkoivat ongelmani tämän kirjan kanssa: Eeron blogikirjoitukset ovat sellaista fanaattista saarnaa, että pari kertaa olin jo lopettamassa koko kirjan lukemisen. En kestä sellaista tekstiä oikeissa nettiblogeissakaan ja kirjassakin se tyyli yksinomaan ärsyttää.
Kun pääsin (melkein) ärsyyntymisen ohi, totesin, että kirjan sanoma on pelottava. Pelottavinta siinä on, että se on niin mahdollinen.
Oli siellä mehiläinen!
Samaa mieltä olen kuin Eevali: Sinisalo saa ajatukset liikkeelle.
Muutama ajatus
Kirjassa oli muitakin meritteejä kun tehotuotannosta ja lihansyönnistä ajatusten herättely. Pidin henkilöhahmoista, jotka olivat jotenkin tosi aitoja. Itsellenikin tuli mieleen tuo Orfeus-vertaus, mutta en ollut kuullut koskaan tuosta Aristeuksesta. Nyt tuli sellainen olo että nimet on napsittu ehkä vähän liiankin suoraan sieltä mytologiasta Ari-Aristeus, Orvo-Orfeus ja Eero-Eurydike ovat aika suoria väännöksiä. Joka tapauksessa tarina yksinkertaisuudessaan toimi mielestäni tosi hyvin, ja henkilöt olivat jotenkin kauniisti tasapainossa (siis yhdistelmänä, vaikka suhteet olivatkin aika ongelmallisia ja epätasapainoisia).
Oikeastaan eniten kirjassa häiritsi se, että sen yksi teema oli kuolema, mutta sitä ei silti kamalasti varsinaisesti käsitelty, ajatukset olivat aika kuluneita ja jätettiin puolitiehen. Orvon paratiisistakin olisi mielestäni jotenkin saanut enemmän irti. Jotain jäi puuttumaan.
Kaiken kaikkiaan pidin kyllä kirjasta, ja se on jäänyt jotenkin mieleen muhimaan. Huomasin myös vertaavani sitä ajoittain Margaret Atwoodin muutaman vuoden takaiseen romaaniin Herran tarhurit, tässä jotenkin samalla tavalla yhdistyi dystopia, kuvitteelinen viherpropaganda ja henkilökohtaiset, pala palalta avautuvat yksittäisten ihmisten tarinat.
Isät ja pojat
Mitä opimme vanhemmiltamme, millaista maailmaa ja maailmankuvaa välitämme lapsillemme, kuinka kauas puusta putoamme - tai tarkoituksella loikkaamme? Mitä olemme perineet ja mitä meiltä jää?
Mitä seuraavaksi
hotakaista
Svinhufvudin palkinto Sinisalolle
Palkinnot jaettiin P. E. Svinhufvudin syntymän 150-vuotispäivänä 15.12.2011.
Palkintoperusteluissa kouluneuvos Kirsti Mäkinen totesi Sinisalon yhdistävän kuvauksessa mehiläisten häviämisestä vankan tietämyksen aiheesta, netin räikeän kielenkäytön ja ikivanhan mytologian.
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/12/sinisalo_seka_rautkallio_ja_lehtinen_saivat_svinhufvudin_muistosaation_kirjapalkinnot_3105592.html


tendenssikirjallisuutta?