"Humaanisuus ja rationalisuus ovat myös hyvä mix mieluiten ilman ismejä."

Humanismi ja rationalismikin ovat nimenomaan ismejä. Eikä kieliopillisen päätteen vaihtaminen poista ideologisuutta. Miten joku voi edes olla niin naiivi ja typerä, että kuvittelee jotain muuta? Pitäisikö tuollekin nyt nauraa vai itkeä?

Kuten Paakkisen saama palaute taas osoittaa, nykyateistit ovat suurimmaksi osaksi täydellisiä idiootteja, ilmeisen kykenemättömiä kriittiseen ajatteluun ja valitettavasti aivan liian usein vielä jokseenkin moraalittomia ja selkärangattomia. Saman tosiasian tuovat esiin ateistien omat kommentit medioissa ja netissä jatkuvasti. Kaikesta näkee, että näiden militanttiateistien pitäisi käsitellä uskontoon liittyviä käsityksiään ja viholliskuviaan lähinnä psykoterapiassa. Eikä julkisessa keskustelussa muka "uskontokritiikkinä". Tuo "kritiikki" kun on niin emotionaaliselta kuin älylliseltäkin tasoltaan todella alikehittynyttä.

Huhhuh, kuulostaapa melkoisen pinnalliselta... Elämä, arvot ja katsomukset ovat länsimaisen individualistin itse valitsemistaan aineksista koostamia "mixejä"? Ja kukin valitsee niin kuin hyväksi näkee, eikä sitä sitten sen kummemmin tai yhtään kriittisemmin mietitä, vai? Tämäkö on nyt sitten olevinaan sitä ateismin "vapaamielisyyttä", vapautumista "Raamattusidonnaisuudesta"? :D

Ihmettelin, miksi ylläolevasta listasta puuttuvat uskomukset, arvot ja ideologiat sekä niiden pohdiskelu kokonaan; eikö niitä valita mukaan "mixeihin" tai eikö niiden valintaa ja vaikutuksia tiedosteta? Pyritäänkö sellaiset pohdiskelut (lue: kriittinen ajattelu) unohtamaan kokonaan? Onko siitäkin päästy eroon "Raamattusidonnaisuudesta" irtoamisen myötä?-) Millaisia arvoja, ihmiskuvia ja perususkomuksia tällaisen käsityksen itsensä takana mahtaa vaikuttaa, onkohan niitä tiedostettu lainkaan...?

Omalla kuten monien muidenkin ihmisten kohdalla romaanit runot ja taide, arjen erilaiset pienet ilot antavat virikkeitä juuri henkiselle ja hengelliselle ihmettelylle, uskonnollisuudelle ja Jumalan kohtaamiselle. Ei näiden kokemusten kieltämiselle itseltä ja toisilta (=ateismille). Se taas, mitä yleensä tarkoitetaan rakkaudella eli laajasti ymmärrettynä yhteinen, kulttuurinen käsityksemme toisista ihmisistä välittämisestä, on perin juurin kristillinen ylipäätään. Uskonnon vahvaa, historiallista vaikutusta ei siitä voi mitenkään irrottaa. Eikä sellaista pitäisi yrittääkään, koska kyse on koko kulttuurimme ja yhteisömme kestävimmistä arvoista. Jos niistä luovutaan, niin seuraukset tulevat olemaan todella onnettomia (oikeastaan jotakin tällaista on varmasti jo näkyvissä, kun ihmiset ovat egoistisessa pintaindividualismissaan yhä kylmempiä ja rakkaudettomampia toisiaan kohtaan). Sitäkö ateistit haluavat?

Uskonnollisuus ei ole mitään "kirjasidonnaisuutta", ensisijaisesti tai ollenkaan. Usko on ennen muuta ihmisen syvin asenne ja elämisen tapa suhteessa todellisuuteen. Sen edellytyksiä ihminen löytää kaikesta kohtaamastaan. Toiseksi uskonto on kulttuurinen ja on sellaisena vaikuttanut kaikkeen elämänmenoomme niin syvästi, että sitä on tosiasiassa mahdotonta irrottaa jaetuista merkityksistä ja elämisen tavoistamme. Ja sellaista ei tulisi yrittääkään, koska kyse on koko kulttuurimme ja elämänmenomme kantavista perustoista.

Vapaa-ajattelijat määrittävät itsensä sen kautta, että he muodostavat itse omat ajatuksensa, eivät sitoudu uskomaan jonkun toisen väitteitä ilman tieteellisiä todisteita. Tämä on positiivinen määritelmä. Katso myös

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bright

Humanismi on ihmisyyslähtöinen ajattelutapa. Siinä halutaan ihmisille hyvää asettautumatta dogmeille alttiiksi.

Valistusfilosofit määrittelivät aikanaan itsensä suhteessa feodalismiin ja merkantilismiin, negatiivisesti. He olivat lähinnä orjuuden, naisten sorron, aatelin ja papiston etuoikeuksien ja kirkon ylivallan vastustajia. He vastustivat valtion puuttumista talouteen ja ihmiselämiin. Heitä meidän on kiittäminen nykyisestä vauraasta, suvaitsevasta ja hyvinvoivasta maailmasta, jossa elinikä on moninkertainen ja elintaso 10-kertainen.

Nyt Suomessa on kaksi valtionuskontoa. Tämä on vääryys, jota jokainen oikeamielinen vastustaa, uskovat ja ei-uskovat. He siis määrittelevät itsensä negatiivisesti, tuon vääryyden vastustajaksi.

Kaikkiin näihin sisältyy myös positiivinen määritelmä. Negatiivinen määritelmä ilman vaihtoehtoja ei ole hyvästä, mutta vapaa-ajattelijoiden positiivinen vaihtoehto on itsenäinen ajattelu. Humanistien on ihmislähtöinen ajattelu. Valistusfilosofien on vapaus. Ateisteja on joka lähtöön - vapaa-ajattelijoita/humanisteja mutta myös sosialisteja ja buddhalaisia, joista eräät suuntaukset ovat ateistisia. On siksi väärin puhua uusateisteista. Olisi parempi puhua joko vapaa-ajattelijoista tai sitten jostain muusta tarkemmin määritellystä alaryhmästä.