Sivun toiminnot

Keskustelu

Tie kirkkoherraksi on kivinen

Takaisin keskustelupalstan etusivulle
tekijä: Anne Komulainen Viimeisin muutos maanantai 30. elokuuta 2010, 23.19

Kirkkoherranvaalin nykyiset käytännöt eivät toimi
pääkaupunkiseudulla.

Miltä tuntuisi hakea työtä, jos hakuprosessi voi venyä vuosia, mutta samaan aikaan ei saa hakea muita vastaavia paikkoja?

Entä miltä tuntuisi hakea työtä, johon valitsemassa on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavanneet sinua?

Entä miltä tuntuisi se, että työpaikka menisi sivun suun, vaikka sinun valintaasi kannattaisi yli tuhat ihmistä enemmän kuin toisen ehdokkaan valintaa?

…

Siirry artikkeliin: Tie kirkkoherraksi on kivinen

 
Aiheeseen on tällä hetkellä 4 vastausta.

Vs: Tie kirkkoherraksi on kivinen

kirjoittaja Heikki Ylönen — kirjoitettu tiistai 31. elokuuta 2010, 00.21

 

Kirkon keväästä varhaiseen syksyyn

Korson väistyvä kirkkoherra valittaa 12.8. ilmestyneessä Vantaan Laurissa ”Tie kirkkoherraksi on kivinen” ja ”kirkkoherranvaalin nykyiset käytännöt eivät toimi pääkaupunkiseudulla.” Otsikointi ja artikkelin sisältö osoittavat ettei Hakunilan kirkkoherranvaalista ainakaan Korsossa opittu yhtään mitään. Kinnunen näkee kirkkoherranvaalitavan erityisesti pääkaupunkiseudun ongelmana vaikka se on toistaiseksi keskittynyt vain Hakunilaan ja Korsoon.. Seurakuntayhtymän tiedotus ilmoittaa Kinnusen artikkelin taustaksi ”Korson kirkkoherranvaalin siirtymisen ensivuoteen” ja ”Hakunilan kirkkoherranvaalista Helsingin hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen.”

 

Kinnunen kosii lukijoita ”miltä tuntuisi hakea työtä, johon valitsemassa on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavannet sinua?” Kyllä äänestäjillä on lupa odottaa, että jokainen hakija on täysivaltainen ja tietävää jo prosessiin lähtiessään säännöt ja äänestäjien joukossa olevan paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tavanneet ehdokasta. Näin ovat asiat vaaleissa.

 

Kinnunen jatkaa ”Miltä tuntuisi hakea työtä jos hakuprosessi voi venyä vuosia, mutta samaan aikaan ei saa hakea muita vastaavia paikkoja” ja ”Kirkkoherranvaalia vaivaa myös pitkäkestoisuus. Vaalisijoista on oikeus valittaa, mutta koska valitusten käsittely vie aikaa, vaalit venyvät jopa kolmivuotisiksi. Tämä on hankalaa, varsinkin kun ehdokkuudesta ei voi edes luopua, eikä vastaavia tehtäviä voi hakea muualta niin kauan kun vaali on kesken.”

 

Kinnusella näyttää fakta ja fiktio sekoittuneen. Esim. Korson kirkkoherranvaalin vaalisijoista tehty valitus kirjattiin tuomiokapitulissa 23.6.2010 ja tuomiokapituli teki asiassa (alle kahden kuukauden) päätöksen jo 18.08.2010. Kirkossa on myös monia vastaavia virkoja joita voi mennen tullen vapaasti hakea. Seuraavat kappaleet osoittavat Kinnusen tulkintojen olevan muualta kuin tästä maailmasta.

 

Kirkkolain KJ 6 § 24 mukaan vaaliehdokkaaksi kelpoinen ei ole hakija, 1) joka on pidätetty tai erotettu papin- tai pappisviran toimituksesta, 2) joka on hakijana toiseen kirkkoherran tai kappalaisen virkaan paitsi 32 §:ssä mainituissa tapauksissa, tai... (pykälä jatkuu).

Kommentaari: samanaikainen hakeminen muuhun virkaan kuin toiseen vakinaiseen papinvirkaan ei estä vaalisijan saamista.

 

Em. 32 § kuuluu näin: Papilla, joka vaalin tuloksen mukaan saisi valtakirjan kirkkoherran virkaan, on oikeus hakea toista papin virkaa, jos valtakirjaa ei ole annettu kolmen kuukauden kuluessa vaalin toimittamisesta. Jos hän saisi valtakirjan useampaan virkaan, hänen on viivytyksettä ilmoitettava tuomiokapitulille, minkä viran hän ottaa vastaan. (10.11.1994/1692/1995) Muualla vaaliehdolle asetetulla on oikeus hakea toista papin virkaa, kun vaali on toimitettu. Hän pysyy kuitenkin ehdolla ensiksi hakemaansa virkaan, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Jos hän saisi valtakirjan useampaan virkaan, asiassa menetellään 1 momentissa määrätyllä tavalla.

Kommentaari: Vaaliin on sidottu kolmeksi kuukaudeksi vain se hakija, joka vaalin tuloksen mukaan saisi valtakirjan virkaan. Muu hakija on vapaa heti vaalin tuloksen julkistamisen jälkeen hakemaan toista virkaa.

 

Kinnusen mukaan ”kirkkoherranvaalista on valitettavasti tullut pienen vähemmistön vaali.” Siitä olen samaa mieltä Kinnusen kanssa vaikka tarkoitankin perustellusti vähemmistöllä aivan muuta kuin Kinnunen. Mainitsen vain Hakunilan väistyneen ja Korson väistyvän kirkkoherran jotka kulisseissa ja julkisesti ovat ottaneet osaa kirkkoherranvaaleihin vastoin Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin asettaman työryhmän laatimaa kirkkoherranvaalin ohjeistusta ”Erityistä pidättyvyyttä on edellytettävä väistyvältä kirkkoherralta tai viran väliaikaiselta hoitajalta, joilla on asemansa vuoksi erityistä vaikutus- ja arvovaltaa.”

 

Mielestäni nyt olisi sopiva aika Vantaan seurakuntayhtymän tiedotuksen ja Vantaaan Laurin antaa lukijoilleen asiallista ja totuudellista tietoa Hakunilan kirkkoherranvaalista ja siitä tehdystä valituksesta. Tiedotuksen tehtävä on tuoda julki se, mikä Hakunilassa teki tien kirkkoherraksi kiviseksi.

 

Heikki Ylönen

Hakunilan seurakunnan jäsen

 

Vs: Tie kirkkoherraksi on kivinen

kirjoittaja Hanna Antila — kirjoitettu tiistai 31. elokuuta 2010, 10.00

Vantaan Laurissa 12.8. ilmestynyt artikkeli ”Tie kirkkoherraksi on kivinen” käsitteli kirkkoherravaalien nykyistä vaalitapaa ja siihen liittyviä ongelmia. Verkkoversioon oli linkitetty uutinen käynnissä olevasta Korson kirkkoherranvaalista, josta puolestaan on linkki uutiseen, joka käsitteli Hakunilan kirkkoherravalinnasta tehtyä valitusta. Varsinaisessa jutussa käytettiin esimerkkinä Keravalla viime talvena käytyä kirkkoherranvaalia, joka herätti keskustelua vaalitavasta.

Juttua varten oli haastateltu notaari Heikki Hämäläistä tuomiokapitulista sekä Korson kirkkoherra Kari Pekka Kinnusta, joka kirkolliskokousedustajana on seurannut vaalitavasta käytyä keskustelua. Heidän mielipiteensä ja kommenttinsa tulevat esiin suorissa sitaateissa. Lisäksi artikkelia varten on käyty läpi asiaa koskeva lainsäädäntöä sekä kirkolliskokouksen asiakirjoja.

Jutun esimerkit, otsikointi ja muu teksti ovat sen sijaan ns. toimituksellista aineistoa ja aloite jutun tekoon tuli toimitukselta. Jutulla ei haluta ottaa kantaa Hakunilan ja Korson kirkkoherranvaaleihin sinänsä, vain tuoda esiin vaaleihin liittyviä ongelmia yleensä. Vantaan Lauri on uutisoinut Hakunilan kirkkoherranvaaleista tehdystä valituksesta ja uutisoimme asiasta laajemmin uudelleen kun oikeus antaa ratkaisunsa.

 

Hanna Antila,  Vantaan Laurin toimittaja

Pauli Juusela, Vantaan Laurin päätoimittaja

 

Vs: Tie kirkkoherraksi on kivinen

kirjoittaja Kari Pekka Kinnunen — kirjoitettu tiistai 31. elokuuta 2010, 16.55

Heikki Ylösen kirjoituksen johdosta

Miten täytyy tunnustaa, että en ymmärrä Heikki Ylösen kirjoituksen sävyä ja syytöksiä - enkä kaikilta osalta sisältöäkään. Kyseinen artikkeli, jota Ylönen ruotii, valmisteltiin paljon huomiota saaneen Keravan kirkkoherran vaalin jälkimainingeissa. Hakunilan vaali ei ollut lainkaan lähtökohtana. Korson ehdollepanosta ei oltu silloin vielä tehty oikaisuvaatimusta. Artikkeliin haastateltiin useampia ihmisiä ja lisäksi sen kirjoittaja tutki neuvostani kirkolliskokouksen asiasta tekemää selvitystä. Ylönen panee minun suuhuni asioita, jotka ovat peräisin muista  haastatteluista ja lähteistä. Viittaan Pauli Juuselan ja artikkelin kirjoittajan ohessa olevaan vastineeseen.

Olen tuntenut Hans Tuomisen pitkään ja arvostan hänen osaamistaan suuresti. En kuitenkaan Hakunilan kirkkoherran vaalin aikana asettunut häntä julkisesti tukemaan tai tekemään vaalityötä hänen puolestaan. Kysyttäessä toki sanoin hänen olevan erinomainen ehdokas. Muutkin olivat samaa mieltä ja hän sai ylivoimaisesti eniten ääniä suoritetussa vaalissa. Tuomiokapituli on määrännyt hänet vt:nä hoitamaan Hakunilan kirkkoherran virkaa 1.10. alkaen.

Johannes Virolainen aikoinaan opasti työtovereitaan sanomalla, että "pulinat pois kun kansa on puhunut". Näin hän sanoi silloinkin, kun oma kanta oli kokenut tappion. Valitusoikeus on tärkeä asia yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Nyt hallinto-oikeus tutkii Hakunilan vaalista tehtyä valitusta. Kunnes saamme tietää sen ratkaisun, olisi syytä olla syyttelemättä. Ainakaan ei saisi antaa asioiden kulusta virheellistä ja vääristävää kuvaa.

Kari Pekka Kinnunen

Korson kirkkoherra, Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja

 

 

Vs: Tie kirkkoherraksi on kivinen

kirjoittaja Sivusta seurannut seurakuntalainen* — kirjoitettu keskiviikko 02. maaliskuuta 2011, 17.07
Voi näitä aikoja. Nykyinenkin kirkkoherran vaalitapa vaalisijoineen on helppo uudistaa kahdella pienellä muutoksella, vaikka sen säilyttäisi kansanvaalina. Jopa niin, että edelleen säilyisi tuomikapitulin arvovalta.
 
ENSIMMÄINEN MUUTOS:
 
Kirkkolakia uudistettaisiin niin, että sen 8:1 § muuttuu nykymuodosta:"Tullakseen valituksi ylimääräisen vaaliehdokkaan on saatava vähintään yksi kymmenesosa [eli 10 %] koko seurakunnan [eli seurakunnan äänioikeutettujen] äänistä ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä" ... muotoon :"Tullakseen valituksi ylimääräisen vaaliehdokkaan on saatava vähintään yksi kahdeskymmenesviidesosa [eli 4 %] koko seurakunnan [eli seurakunnan äänioikeutettujen] äänistä ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä" 
 
Näilläkin muutoksilla oman seurakunnan arvostetun ja taitavaksi työntekijän todetun henkilön olisi edelleen huomattavasti vaikeampaa tulla valituksi ylimääräiseltä ehdokassijalta, kuin sen tuntemattoman hakijan. Puhe, että seurakuntalaiset ovat niin pönttöjä, että valitsisivat sen suositun, mutta johtamistaidottoman, työntekijän kirkkoherran virkaan, on sitä paitsi seurakuntalaisten raakaa aliarvioimista. Kyllä maallikkokin osaa arvioida kenestä on johtajan töihin ja kenestä ei!
 
TOINEN MUUTOS:
 
Kirkon vaalijärjestyksestä uudistetaan tai poistetaan kokonaan sen 25 §, joka kuuluu "Vähintään kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä saa pyytää virkaan kelpoiseksi todettua hakijaa, jota ei ole asetettu ehdolle, ylimääräiseksi ehdokkaaksi. Pyyntö, jossa on ilmoitettava ehdokkaan nimi, on tehtävä kirjallisesti ja jätettävä kirkkoherranvirastoon viimeistään viimeisen vaalinäytteen jälkeisenä keskiviikkona ennen kello 16." Usein tällaisesta mahdollisuudesta eivät seurakuntalaiset ole edes yleensä tietoisia. Moni seurakuntalainen on sen sijaan varsinaisena vaalipäivänä ihmeissä mihin ne muut ehdokkaat ovat hävinneet äänestettävien joukosta. Pykälän poistaminen tuo sen tervetulleen uudistuksen, että ylimääräiselle vaalisijalle kelpoisuus muuttuisi ylimääräiseksi ehdokassijaksi, jolle suoraan sijoittuvat kaikki kelpoiseksi todetut hakijat!  
 
NÄILLÄKIN UUDISTUKSILLA  innostus tulla äänestämään nousisi ihan eri lukemiin. Ainakin se nousisi samalle tasolle kuin seurakuntavaaleissa. Nyt moni ei näe mitään mieltä äänestää kun koko järjestelmä näyttää demokratian irvikuvalta. Moni puhisee kiukkusena kun kirkkoherranvaaleja mainostetaan ”kansanvaalina”, vaikka "tyhmille seurakuntalaisille" sanotaan keitä kolmea heidän pitää äänestää ja keitä ei. (Jopa piispanvaali näyttäytyy kirkkoherran vaalitavan rinnalla ihanteelliselta demokratialta. Ovathan siinä sentään kaikki hakijat yhdenvertaisina ehdokkaina.)  
 
Edellä olevalla kahdella muutoksella ylimääräiseltä vaalisijalta valituksi tuleminen edellyttäisi edelleen huomattavasti tavanomaista suurempaa äänestysaktiivisuutta. Täyttä demokratiaa se ei tietty olisi, mutta sentään lähempänä sitä, ja sellaisenaan edes siedettävältä demokratialta vaikuttavaa. Esim. 20.000 asukkaan seurakunnassa, jossa äänioikeutettuja on 15.000 se edellyttäisi vähintään 600 ääntä! Toinen ehto, että äänimäärän on oltava suurempi kuin puolet kaikista annetuista äänistä nostaa tarvittavan äänimäärän suuruutta vielä entisestään! Käytännössä se edellyttäisi siis edelleen yli 10 %:n äänestysaktiivisuutta, mutta reilummissa puitteissa.
 
Näiden muutosten myötä turvattaisiin sekä parempi demokratia, että tuomiokapitulin arvovalta asiassa. Merkittävä etulyöntiasema säilyisi siis edelleen tuomiokapitulin suosikeilla, mutta kävisi sentään jotenkuten mahdolliseksi tulla valituksi oikeassa elämässä myös ylimääräiseltä ehdokassijalta - jopa etelässä.
 
Tosiasia on myös, että nykyään ylimääräisillä vaalisijoilla esiintyy johtamistaidoiltaan ja -ominaisuuksiltaan usein selvästi parempia hakijoita kuin etenkin 2. ja 3. vaalisijalla olevilla, jotka sijat toistuvasti näkee miehitettävän "pitkäkestoista kirkkoherrakokemusta omaavilla". Valitettavan usein ko. sijoilla on henkilöitä, joista tuomiokapituli siinä kuin seurakuntalaisetkin aivan hyvin tietävät, että ovat surkeita johtajia. Onhan heistä yleensä myös vino pino valituksi vireillä tuomiokapitulissa juuri heidän johtamisongelmien takia. Välillä lehtien palstoja myöten. Vaalisijoista tehtävien valitusten pelossa heidät kuitenkin asetetaan ”pitkällisen kirkkoherrakokemuksen” myötä toistuvasti edelle monia heitä taitavampia 10-15 vuoden pappiskokemuksen omaavia hakijoita, joilla on laaja johtamiskoulutus ja -osaaminen, mutta ko. hakijoita vähäisemmät virkavuodet takana.
 
Nykyjärjestelmä myös suosii kuviteltuakin vahvemmin tuomikapitulin suosikkia, koska usein hän on se ainoa varteenotettava varsinaisten vaalisijan saaneiden joukossa, koska muista varsinaisella vaalisijalla olevista on varsin yleisesti tiedossa minkä tason kaverit on kysymyksessä. Sen sijaan ne ovat jatkuvasti hakemassa kirkkoherranvirkoja milloin mistäkin ja aina vaalisijoilla! Taitavat ja lahjakkaat tulevaisuuden kyvyt jäävät tässä nykyjärjestelmässä aina hyllylle, mikäli nämä eivät uhraa perhe-elämää ja heidän puolisot omia urahaaveitaan, seuratakseen kirkkoherratietä kulkevaa itsekeskeistä ja kunnianhimoista puolisoaan, joka matkaa johonkin syrjäiselle paikkakunnalle keräämään tarvittavia kirkkoherravuosia yksipappisessa seurakunnassa, jossa muitakin alaisia on vain kourallinen. Voi aiheellisesti kysyä, mikä on tuollaisen kirkkoherrakokemuksen arvo johtamiskokemuksena? - No, valitettavasti tuomiokapituli on pakotettu arvottamaan sen nykyjärjestelmässä hyvin korkealle, teki siellä työnsä hyvin tai huonosti – ellei se halua valitusten ryöppyä ko. hakijoilta niskaansa.
 
Onko kirkolla todellakin yhä edelleen varaa järjestelmään, jossa lahjakkaat ja osaavat jäävät kyseenlaista johtamiskokemusta ja muita hakijoita enemmän virkavuosia omaavien eläkevaarien ja pikkupappiloiden valtiaiden jalkoihin? Jos yrityselämä pakotettaisiin valitsemaan johtaja aina paperilla kolmen parhaan tehtävästä kiinnostuneen hakijan joukosta - siis kolmen pisimmän johtamiskokemuksen omaavan joukosta! - todennäköisesti tällöinkin kävisi niin että vain ani harvoin se johtamistaidoiltaan paras vaihtoehto sijoittuisi juuri kärkikolmikkoon, josta yritys olisi kuitenkin pakotettu valitsemaan johtajansa. Seurauksena olisivat jatkuvat konkurssit, työssä viihtyvyysongelmat ja henkilöstön jatkuva burnout-tila. On suuri onni, että yrityselämässä paperilla hyvältä näyttävät surkeat johtajat eivät automaattisesti sijoitu nuorempia kollegoitaan edelle, vaan ovat samalla viivalla valintahetkeen asti! Joskus mainitaan esimerkkinä myös kuinka hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja vain ani harvoin ovat yrityselämässä sama henkilö, millä perusteella yritetään vastustaa kirkkoherran puheenjohtajuutta kirkkoneuvostossa. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että yrityselämässä hallituksen puheenjohtajana on yleensä rautainen yritystoiminnan ammattilainen yliopistokoulutusta myöten. Myös seurakunta tarvitsee kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi seurakuntatyön ja teologian rautaisen ammattilaisen, jolla on sekä alan teologinen yliopistollinen loppututkinto että perusteellinen johtamiskoulutus! Siis kirkkoherran.
 
On myös muistettava, että kirkkoherranvaalin siirtäminen esim. kirkkovaltuuston tehtäväksi tuo kokonaan toiset ongelmat, kuin kansanvaali. Lopputulos olisi todennäköisesti vielä nykyistäkin järjestelmää pahempi, koska käytännössä myös teologinen asiantuntijajohtajuus siirtyisi kirkkoneuvostoa johtavalle maallikkopuheenjohtajalle. Seurakunnasta tulee silloin myös nykyistäkin helpommin poliittisten pyrkyreiden ja puolueiden entistä viheliäämpi temmellyskenttä, jossa kaikki kunnallishallinnon ongelmat siirtyvät seurakuntiin sellaisinaan. Nepotismi pääsisi myös jylläämään täydellä voimallaan. Jo nyt näkee kuinka valtuutetut valituttavat kappalaisten virkoihin ja seurakunnan johtaviin virkoihin omia sukulaisiaan, tuttaviaan ja sidosryhmäjäseniään ohi pätevimpien. Käytäntö siirtyisi sellaisenaan myös kirkkoherran vaaliin, jossa oikean suvun tai puoluekannan edustaja tulisi kuin kiintiökapula valituksi tehtävään. Ei kiitos!
 
Toistan vielä lopuksi, että on seurakuntalaisten törkeää aliarvioimista väittää, että he eivät osaisi valita hakijoista sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa. Puhe nykyjärjestelmästä demokraattisena kansanvaalina toteutettavana kansanvaalina, jonka seurauksena monissa seurakunnissa on heikko johtaja, on vailla perusteita. Sen sijaan voi kysyä onko demokratialla vielä edes ollut tässä prosessissa riittävästi sijaa! Onhan se rajannut monen seurakuntalaisten ja seurakuntien työntekijöiden arvostaman, hyvät johtajanominaisuudet tunnetusti omaavan (!), hakijan vaalin ulkopuolelle! Lisätään kansanvaalin demokraattisuutta, eikä supisteta sitä!

 

 
Takaisin keskustelupalstan etusivulle
Kirjaudu sisään


Salasana hukassa?
Uusi jäsen?