Innostuin Pauli Juuselan pääkirjoituksesta (VL 12.1.). Kirjoituksessa kerrottiin kirkon auttamistyöstä ja ihmisten syistä kuulua kirkkoon. Näin on varmasti hyvä. Mieleeni kuitenkin tuli, eikö kirkon pitäisi tehdä työtä sen eteen, ettei ihmisten tarvitse turvautua samassa määrin ulkopuoliseen apuun.

Kirkon tulisi käyttää arvovaltaansa ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti siihen, että kaikkien elintaso olisi turvattu. Näin käsittääkseni aikaisemmin myös oli. Nykyisin mielestäni myötäillään liikaa poliitikkoja ja markkinatalouden johtajia.

Kirkossa turvataan myös nykyisin enemmän etikettiin kuin etiikkaan. Kirkossa pääasiallisin keskustelun aihe on, miten suhtautua homoihin, ketä voidaan vihkiä keskenään ja mille lähetysseuralle annetaan raha, vaikka maailmantalous, EU ja euro ovat pahassa kriisissä ja ihmiset epätietoisuudessa.

Pitäisikö Suomen kirkossa ottaa mallia Venäjän kirkosta, joka otti kantaa maansa ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta? Ihmisoikeusasioihin tulisi puuttua ja ottaa kantaa kerjäläisten olosuhteisiin ja moniin muihin vastaaviin ongelmiin.

Mielestäni merkittävä kohta Raamatussa on, kun Jeesus kaataa rahanvaihtajien pöydät. Kirkossa pitäisi nykyisin olla samanlainen henki eli taistella rahanvaltaa vastaan.

Jorma Söderholm