Jääkiekkoilija ei ole homo, eikä homo ole jääkiekkoilija. Muslimi ei ole homo, eikä homo ole muslimi. Homoutta ei myöskään ollut kansallissosialismissa, ei sosialismissa, eikä oikeastaan missään.

Pirkko Saision käsikirjoittaman ja ohjaaman musikaalin HOMO! lähtökohta on, että sitä ei ole, mistä ei puhuta. Käsiohjelman varsin omakohtaisen esipuheen mukaan edes Saision oma äiti ei hyväksynyt tyttärensä homoutta vaan halusi, että siitä vaietaan.

Entä kristinusko ja homous? Epäilen, että Saisiolle itselleen kirkon hyväksyntä homoudelle on merkittävä kysymys. Sen verran huolella hän on Raamattunsa lukenut.

Anarkistisen musiikkifarssin aikana lavalla käy useita kristinuskoa karrikoivia henkilöitä: uskosta elämänsä normit saava kansanedustaja-ministeri, ortodoksi-isä Nitro ja Mikkelin piispa, jonka suurin huolenaihe on kirkon talous. Paavalikin käväisee tuomitsemassa homouden.

Kiinnostavampaa kuin nämä farssihahmot on se, että Saisio muutamalla taitavalla viitteellä rinnastaa homoseksuaalin ja Kristuksen.

Yhden kappaleen nimi on Ecce homo, katso homoa. Latinankielinen käsite Ecce homo tarkoittaa taiteessa sitä Johanneksen evankeliumin kohtausta, jossa Pilatus tuo ruoskitun, orjantappurakruunuun ja purppuranpunaiseen viittaan puetun Jeesuksen kansan eteen ja sanoo: Ecce homo eli katso, ihminen. ”Ristiinnaulitse!” vastaa kansa.

Toisessa Kristus-rinnastuksessa seksuaalista identiteettiään etsivä nuori mies kieltää kolmesti homoutensa ja rakkautensa toiseen mieheen. Jokaisen kiellon jälkeen laulaa kukko, aivan kuten silloin kun Pietari kielsi tuntevansa vangitun Jeesuksen.

HOMO!-musikaali 11.5. asti Kansallisteatterissa