Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.

Tit. 1:1b–3

Kirjoitan tätä Aholansaaressa, Nilsiässä, vuoden ensimmäisellä rippikoululeirillä. Lehden ilmestyessä valmistaudumme nuorten kanssa jo sunnuntaiseen konfirmaatioon.

Yhden kokonaisen päivän mietimme sitä, kuka Jeesus oikeastaan oli. Minkälainen mies kasvoi siitä pienestä vauvasta, jonka syntymää juhlimme pari viikkoa sitten? Nuorten mielestä Jeesus on muun muassa hyvä ihminen, parantaja, hauska, erikoinen, hyvä tyyppi, tärkeä henkilö, ihmeiden tekijä, ensimmäinen hippi ja parantaja. Tätä kaikkea hän on, ja vielä enemmän: Jumalan Poika, joka tuli maailmaan pelastaakseen meistä jokaisen.

Aamuisin vietämme täällä isosryhmien vuorollaan valmistamaa leirijumalanpalvelusta. Yksi ryhmä valmisti pääsiäisaamun jumalanpalveluksen. Sen saarnassa nuoret pohtivat: ”Mitä nykypäivänä tapahtuisi, jos pääsiäisen tapahtumat toistuisivat? Mitä sinä ajattelisit? Tai mitä mediassa kerrottaisiin? Uskoisimmeko naisia, jotka tulivat haudalta, vai kieltäisimmekö kaiken?”

Jokainen nuori saa pohtia rippikoulussa omaa suhdettaan Jeesukseen, ihmiseen ja Jumalan Poikaan. Me muut voimme tukea heitä tässä pohdinnassa rukoilemalla heidän puolestaan.