Kovat jätkät eivät käytä turvavöitä eivätkä noudata ravintosuosituksia. He tupakoivat, koska se on vaarallista. Riskikäyttäytyminen on miehekästä ja seksikästä, omasta turvallisuudesta huolehtiminen noloa ja nössöä. Siistit tyypit pyöräilevät ilman kypärää, eivät käytä heijastimia.

Siis mitä? Onko itsetuhoisuus todellakin kaunista?

Aihe on sukupuolisesti latautunut. Hengenvaaralliset harrastukset kuuluvat nimenomaan nuorten miesten elämään, mikä kiteytyy esimerkiksi James Deanin myytissä. Radikaalifeministi Valerie Solanas kirjoitti 1960-luvulla tarkkanäköisesti, että ”kuolema kiihottaa miehiä seksuaalisesti – – mies haluaa kuolla”. Tämä tietenkin tekee sodan mahdolliseksi, helpoksi jopa. ”Nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, sep’ oisi ihanaa!” runoili Runeberg.

Luin jostakin, että nuoret miehet suhtautuvat paitsi omaan elämäänsä, myös Jumalaan muita ryhmiä penseämmin. Siksi herätysliikkeiden haluttavimpia mannekiineja ovat parannuksen tehneet rikolliset. He todistavat dramaattisesti uskon pelastavasta voimasta, joka sotii tämän maailman todennäköisyyksiä vastaan.

Miehinen kuolonjano hallitsee näkyvää todellisuuttamme. Se vaikuttaa aktiiviselta, koska se usein puhkeaa toiminnaksi.

Mutta on toinenkin tendenssi. Se on tietysti feminiininen, ja sitä harvemmin henkilöidään yksittäiseksi sankariksi. Yleensä siitä puhutaan vain halveksivin ryhmäleimoin: mummot, sosiaalitantat ja kukkahattutädit edustavat ruokkivaa Äiti Maata, joka antaa hyvyytensä loistaa erottelematta kaikkien luotujen ylle.

Jos huolehtiva elämänsuojelun henki todella olisi vain misogyynisen halveksunnan kohde, olisimme hukassa.

Mutta Thanatos, kaunis, siivekäs nuorukainen, on Äiti Maan rinnalla vain kiukutteleva kakara, ja itse asiassa sen syvimpänä haluna onkin nukahtaa äidin syliin, elämän puun juurelle. Se, mikä näyttää aktiiviselta, etsii tosiasiassa vain lepoa. Todellinen valta on aina rauhallista ja kärsivällistä.

Näiden kahden tendenssin yhteiselo näkyy monissa asioissa, niin klassisissa pietà-aiheissa kuin huvipuistolaitteissakin, joiden kyytiin mennessään nuori huimapää tietää, että pelottava laite on oikeasti yhtä turvallinen kuin äidin syli.