Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Luuk. 2:9–11

Hiljennymme jouluna Jeesuksen syntymän ihmeen ääreen: ihmiskunnalle on syntynyt pelastaja, Jumalan Poika, Kristus, Vapahtaja. Näemme sielumme silmin pienen vastasyntyneen. Hän nukkuu tallissa seimessä. Kapalo on tiukka, kasvot ruttuiset ja hengitys kevyttä tuhinaa.

Hän ei syntynyt yltäkylläisyyden keskelle, hienoihin oloihin, vauraaseen perheeseen eikä rauhalliseen maailmanaikaan. Jumala antoi poikansa epävakaaseen maailmaan. Hän antoi poikansa tavallisten ihmisten, Marian ja Joosefin käsiin. He saivat Jumalalta valtavan suuren tehtävän: heidän tehtävänsä oli kasvattaa lapsi, Jumalan Poika, joka tulisi muuttamaan maailman.

Jeesus toi valon maailmaan. Hän on Vapahtaja, joka teki suuren rakkaudenteon meitä kohtaan ristillä. Tähän tapahtumaan Jeesuksella oli kuitenkin kuljettavanaan monta askelta.

Katseemme kääntyy takaisin Betlehemin jouluun. Jeesus-vauva on kapaloituna seimessään nukkuen autuasta untaan. Ympärillä ovat onnelliset, liikuttuneet ja väsyneet vanhemmat sekä enkeleistä edelleen hämmennyksissä olevat paimenet. Kaikki he ovat suuren kertomuksen keskellä, osana Jumalan suurta suunnitelmaa.