Mysi Lahtisen koti sijaitsee Suomenlinnan kirkkoa vastapäätä. Sisällä talossa osa lattioista on ehditty pestä joulukuntoon. Mysi aloittaa jouluun valmistautumisen jo heinäkuun lopulla, kun kotipihan kirsikkasato on valmis poimittavaksi.
— Valmistan kirsikoista virolaisen anoppini reseptin mukaan pullollisen nalifkaa, jota nautitaan lasilliset aattona, Mysi kertoo.
Kynttilänjalka perunasta
Keittiön avohyllyillä on kulhoja, juomalaseja ja lautasia. Katon rajassa roikkuu kattiloita, riisilyhde, kuivattuja taateleita ja sipuleita. Nalifkapullo on tekeytymässä keittiön ikkunalla. Ensilumen tultua pullo siirretään pimeään odottamaan aattoa.
— Nalifkan resepti on helppo. Lasipullo laitetaan täyteen kirsikoita, päälle kaadetaan viinaa. Minä laitan eteläpohjalaista Koskenkorvaa, sanoo Seinäjoelta kotoisin oleva Mysi.
Ruokaan, sen historiaan sekä entisaikojen tapoihin perehtynyt tietokirjailija ja toimittaja Mysi Lahtinen on kirjoittanut 23 kirjaa. Tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Joulu joutuu joutuisasti – Mukavaa tekemistä joulunodotuksen helpottamiseksi (Tammi 2011) Mysi esittelee lapsille suunnattuja jouluisia askarteluohjeita ja herkkureseptejä.
Kirjassa esitellyn perunasta tehdyn kynttilänjalan Mysi oppi tekemään pienenä tyttönä lastentarhassa.
— Muistan, kuinka lastentarhan täti porasi reiän perunaan ja leikkasi pohjasta siivun pois, jotta kynttilänjalka pysyisi tukevasti paikallaan. Minua harmitti, kun en saanut itse leikata perunaa, Mysi kertoo.
Lahjaostoksia pitkin vuotta
Mysi pyrkii saamaan jouluvalmistelut tehtyä Tuomaan päivään eli 21.12. mennessä, kuten ennen vanhaan oli tapana. Joulusta ei tule stressiä, kun aloittaa valmistelut hyvissä ajoin ja tekee niitä vähitellen. Elokuussa hän suuntaa kulkunsa sienimetsään. Saaliista hän valmistaa suolasieniä, joista saadaan jouluksi sienisalaattia.
— Teen sienisalaatin itse, koska äiti on käskenyt, Mysi sanoo hymyillen.
Mysillä on jouluvalmisteluissa apuna vihreäkantinen vihko, joka kulkee kätevästi mukana ja säilyy tallessa toisin kuin helposti hukkuvat muistilaput.
— Jouluvihko on korvaamaton apu. Siitä näen, mitä pitää vielä tehdä, mitä hankkia ja mitä lahjoja annan kenellekin. Olen säästänyt vanhat vihkot. Niitä selaamalla voin katsoa, mitä olen antanut kullekin joululahjaksi vaikka viisitoista vuotta sitten, Mysi kertoo.
Osan joululahjoista Mysi ostaa, osan hän valmistaa omassa keittiössä. Joululahjaostoksia Mysi tekee pitkin vuotta, aina sopivan lahjan osuessa kohdalle. Lahjojen paketoimiselle Mysi varaa yhden illan, jolloin hän vetäytyy työhuoneeseensa. Silloin uunissa palaa tuli ja tunnelmaa luovat myös kynttilöiden valo ja hyasinttien tuoksu.
— Pakkaan kaikki lahjat itse. Minulla on joka vuosi eri teema. Yhtenä jouluna tein mustavalkoisia paketteja, joiden päälle pujotin koristeeksi rannalta löytämiäni linnunsulkia.
Oliivipuun oksa toivottaa rauhaa
Lapsuudenkodin jouluperinteet ovat Mysille tärkeitä. Äidiltään hän oppi muun muassa sen, että asiat tehdään kauniisti.
— Käytän arkenakin kankaisia lautasliinoja. Joulupöytään taittelemieni lautasliinojen päälle asetan koristeiksi omasta oliivipuusta leikkaamani pienet oksat. Ne toivottavat rauhaa, Mysi kertoo.
Mysin ja hänen puolisonsa kodin ruokapöytään mahtuu syömään neljätoista henkeä. Juuri niin monta ruokailijaa pöydän ympärille kokoontuu aattona, jos kaikki kolme lasta perheineen saapuvat paikalle.
Ennen päivällistä osa väestä käy Suomenlinnan kirkossa kuulemassa jouluevankeliumin ja laulamassa joululauluja. Sen jälkeen nautitaan joulupöydän antimista.
— Päivällistä syödään ainakin neljä tuntia, Mysi sanoo.
Hänen 4-vuotias lapsenlapsensa odottaa kovasti joulupukin vierailua.
— Meillä on aina käynyt joku tuomassa lahjat, olipa talossa pieniä lapsia tai ei. Aina lahjoja ei ole jakanut joulupukki. Joskus on käynyt intiaanipäällikkö ja kerran lahjat jakoi Chapliniksi pukeutunut veljeni, joka tuli sisään ikkunasta, Mysi kertoo.
