Mikä odottaa meitä, kun elämämme päättyy? Odottaako meitä mikään tai kukaan? Vai pitääkö meidän kuolla tietämättöminä, oman kohtalomme varaan jätettyinä?

Kysymyksen voi kääntää myös toisinpäin: mikä toi sinut elämään? Jos koet, että olet syntynyt rakkaudesta ja luottamuksesta, se perusluottamus voi kantaa sinua läpi elämän ja lopulta pois tästä elämästä.

Perusluottamuksen kanssa kamppailemme varmaan halki elämän. Uskossa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten luottamus elämään kasvaa luottamukseksi Jumalaan.

Voit oppia, että saat luottaa Jumalaan ja laskea tämän päivän ja koko elämäsi Jumalan käsiin — kaikesta siitä huolimatta, mitä juuri tämä päivä tuo tullessaan. Silloin myös tiedät, kuka meitä odottaa, vaikka et tietäisikään, mikä meitä odottaa, kun kerran lähdemme.

Kuka meitä odottaa? on peruskysymys. Sen myötä ratkeaa myös se, mikä meitä odottaa. Jos luotat Jumalaan ja uskot hänen olevan hyvä ja armollinen, voit rauhassa jättää hänen käsiinsä sen, mikä meitä odottaa, koko ”taivaan sisustuksen”.

On hyvä tietää, kenen eteen joudumme ja kenen edessä teemme tiliä elämästämme. Viimeisen tuomion päivää sanotaan ”Ihmisen Pojan päiväksi”, hänen päiväkseen, joka tuli etsimään ”sitä, mikä on kadonnut”. Sinä päivänä nyt salattu Kristus tulee kaikille näkyväksi, sinä päivänä itseltämmekin kätketty tulee esiin.

Se, mikä silloin paljastuu, on kuitenkin jo avattu Jeesuksen sanoissa, vertauksissa ja teoissa. Vieläkin viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Vieläkin aurinko nousee niin hyville kuin pahoille. Vieläkin Kristus etsii vähimpiä veljiään.