Ei tarvitse astua monta askelta kirkkosaliin, kun tuntee houkutusta polvistua — ja tutkia tarkemmin kirkon lattiaa. Kivilattiassa on lasinen neliö, jonka alla kimaltaa jotakin. Siniseltä hehkuvassa kolossa on selvästi aarre, kultainen kuutio.
Se on kuvanveistäjä Martti Aihan teos Hauta, osa seitsemän veistoksen sarjaa, jossa tutkitaan pääsiäisen tunnemaailmaa. Hauta muistuttaa myös vanhasta tavasta haudata vainajat kirkon lattian alle.
Kun katsoo tarkemmin, huomaa, että oikeastaan koko kirkon lattia on hauta. Kalkkikiveä kuvioivat fossiilit. Ne ovat oikosarvia, nykyisten mustekalojen esi-isiä, jotka elivät noin 450 miljoonaa vuotta sitten ordoviikkikaudella. Tuolloin meri peitti suurinta osaa Baltikan muinaismantereesta, johon nykyinen Suomikin kuului.
Oikosarvet olivat meren valtiaita, petoja, jotka saalistivat hajuaistinsa turvin. Ne olivat myös aikansa eläimistä suuriaivoisimpia. Muodoltaan oikosarvet muistuttivat porkkanaa tai jäätelötötteröä. Isoimmat niistä kasvoivat jopa yhdeksänmetrisiksi.
Oikosarvia löytää myös kansallispyhätöstä Turun tuomiokirkosta. Evoluutio ei siis Suomessa ole kirkolle ongelma.
