Ylikomisario Maria Kallio palaa EU-projektista Afganistanista takaisin Espoon poliisiin, epätyypillisten rikosten soluun. Hän saa tehtäväkseen selvittää kolmen muslimitytön katoamisen. Pian neljäs muslimityttö löytyy murhattuna ja paineet poliisissa kasvavat. Mihin ja miksi tyttöjä katoaa? Liittyvätkö katoamiset tähän murhaan?

Kirjan räjähtävän alun jälkeen Maria Kallio alkaa asettua takaisin suomalaisen lapsiperheen arkeen. Tutut poliisikollegat Taskinen, Koivu ja puujalkavitsejä lateleva Puupponen tulevat työtovereiksi.

Kadonneet tytöt ovat käyneet samassa tyttökerhossa. Kun tapausta tutkitaan, käy yhä selvemmäksi, kuinka suuresti muslimiperheiden tavat ja perinteet rajaavat heitä pois suomalaisesta elämäntavasta. Perhetraditiot ovat kovin erilaiset, ja se aiheuttaa kitkaa nuoren ja vanhemman polven välillä.

Samoin tulevat esiin ennakkoluulot ja suoranainen rasismi, jotka kohtaavat eriuskoisia ja maahanmuuttajia Suomessa.

Leena Lehtolainen kutoo toimivan kudelman Kallion perheen arjesta, Marian työstä ja siihen liittyvistä tapahtumista. Arkipäivä lasten koulu- ja harrastuskuvioineen ja sukulaisvierailuineen asettaa asiat siihen kehykseen, joka Maria Kallion vaiheita seuranneen pitää saada. Mukana on myös nuorta rakkautta, vaikka verhotummin. Uusista, värikkäistä henkilöistä toivoisi Sylvia Sandelinin jäävän pysyvämmin näkyviin.

Minne tytöt kadonneet ei silti ole julistuskirja vaan aito dekkari, mutta ajankohtainen aihe on osa sen tukirankaa. Lehtolainen on taas onnistunut esittelemään vakavan aiheen luontevasti osana tapahtumia.