Rasmus Kallankari, 18-vuotias kokki ja aikuislukiolainen Martinlaaksosta, kysyy.

Mirja Taipale, 66-vuotias eläkkeellä oleva matematiikanopettaja
ja Vantaankosken seurakunnan luottamushenkilö Myyrmäestä, vastaa.

Monet nuoret ja eläkeläiset ovat aktiivisia seurakunnan toiminnassa. Miten mukaan saataisiin siihen väliin jäävä joukko eli työikäiset?

— Tämä onkin tärkeä asia, jota kirkossa pohditaan paljon. En tiedä, mikä se keino olisi, mutta ainakin perhetoimintaa olisi oltava, sillä nuoret äidit ja isät eivät pääse lähtemään mihinkään ilman lapsia. Toivotaan, että seurakuntavaaleissa saamme lisää nuoria mukaan päätöksentekoon ja uusia ideoita siihen, millaista toimintaa voisimme järjestää.

Voisiko seurakunnissakin olla oma nuorisovaltuusto, joka voisi ihan oikeasti päättää asioista?

— Varmaan joitain asioita varten voisi olla nuorisovaltuusto, mutta tärkeätä on, että nuoria on mukana yhteisessä päätöksenteossa. Esimerkiksi taloutta ja työntekijöitä koskevat asiat liittyvät toisiinsa ja niitä pitää käsitellä yhdessä.

Lähetystyö ja elämä kehitysmaissa kiinnostavat ihmisiä, ainakin monia nuoria. Olisiko mahdollista, että seurakunta järjestäisi matkan jonnekin kehitysmaahan, mahdollisuuden tutustua lähetystyöhön käytännössä?

— Joillakin kouluillahan on tällaista toimintaa. Olen kuullut, että ainakin Martinlaakson lukiolla on ystävyyskoulu Tansaniassa ja he ovat käyneet siellä. Siinä voisi tutustua toisiin ja tehdä yhdessä jotakin konkreettista, osallistua vaikka johonkin projektiin. Tämä on kehitettävä idea.