Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!".

Luuk. 19:41–42

Sanotaan, että muutos on mahdollisuus. Silti tuntuu, että asia on nykyään päinvastoin. Työ- ja perhe-elämän muutokset tuntuvat pikemminkin sulkevan ovia kuin avaavan niitä, ilmastonmuutoksesta puhumattakaan. Nekin uudistukset, joiden ajan myötä huomaa johtaneen parempaan, tuntuvat aluksi pelottavilta. Joudumme kysymään, mikä on se asia, joka tuo turvaa elämään. Työpaikka ja rahaa säästötilillä? Terveys? Mutta miten käy, kun näistä joutuu luopumaan?

Muutosten edessä tekee mieli palata taaksepäin: "ennen oli paremmin". Muuttumattomuus merkitsee kuitenkin paikalleen jäämistä. Etsikkoaika on Jumalan antama mahdollisuus muutokseen, tarjous elää hänen lähellään. Me ihmiset kuulemme Jumalan kutsun eri tavoin. Toiset kohtaavat sen ilossa ja rakkaudessa, toiset kutsu pysäyttää vasta vastoinkäymisten kohdatessa.

Jerusalemilaiset eivät ajatelleet, että heidän pitäisi muuttua. Muutoksen mahdollisuus oli aivan heidän keskellään, mutta he eivät osanneet tarttua siihen. Ehkä hekin pelkäsivät muutosta. Jeesus itki, koska he hukkasivat etsikkoaikansa.

Ainoa todellinen turva on Jumala. Hän on turva, joka pysyy, vaikka kaikki muu sortuisi ympäriltä. Hän on muutos, johon sisältyy mahdollisuus uudistumiseen. Roomalaiskirjeessä sanotaan, että johdatus vie aina eteenpäin. Sen varaan uskaltaa heittäytyä. "Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne."

Ensi sunnuntai on 11. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Etsikkoaikoja. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 81:9–17, Jer. 18:1–10, Ilm. 3:1–6 ja Luuk. 19:41–48.