Jukka Leino, 51, kävelee kesämökkinsä pihalla. Tontin laidalla on puucee, pihalla sauna ja grilli. 1960-luvun alussa rakennetun, vaaleanvihreäksi maalatun mökin eteisen seinällä on kauppa-auton aikataulu, vaikkei kauppa-auto ole käynyt täällä enää kolmeen vuoteen.

Olo on kuin millä tahansa kesämökillä, paitsi että nyt ei olla Järvi-Suomessa vaan Vantaan Syväojalla, omakotiasutuksen ympäröimänä. Jukan mökkimatka bussilla Helsingin Kampista Syväojalle kestää reilun puolituntia. Nähdessään bussin ikkunasta Keimolan peltomaiseman, Jukka tuntee saapuneensa maalle. Palvelut löytyvät silti läheltä.

— Viime kesänä, kun grillaaminen tuntui turhan hankalalta, tilasimme tänne kavereiden kanssa pitsat, Jukka kertoo.

Mökiltä voi käydä töissä

Jukka mökkeili pienestä pojasta asti Nurmijärvellä vanhempiensa kesämökillä. Kesällä 2003 hän pyöräili vanhempiensa mökiltä nurmijärveläisen kiinteistövälitystoimiston eteen. Ikkunassa oli ilmoitus Syväojalla myytävänä olevasta kesämökistä.

— Lähdin heti katsomaan mökkiä. Olin jo jonkin aikaa etsinyt itselleni kesänviettopaikkaa, sillä tiesin, että iäkkäät vanhempani olivat luopumassa omasta mökistään, Jukka kertoo.

— Joku tässä paikassa kolahti saman tien. Mökki oli siistin ja hyvin hoidetun näköinen. Ei liian viimeisen päälle laitettu, muttei ihan ränsistynytkään.

Ostopäätökseen vaikutti sekin, että mökille pääsee seutulipulla. Lähin bussipysäkki on viimeinen ennen Nurmijärven rajaa. Toisinaan Jukka on käynyt mökiltä töissä.

— Täältä pääsee äkkiä pois, jos yhtäkkiä huomaa, että Helsingissä on esimerkiksi jonkun kiinnostavan bändin keikka.

Moni on kysynyt miksi Jukka ei ostanut mökkiä veden ääreltä.

— En ole koskaan kaivannut järven rantaan. Täältä on lähimmälle uimarannalle neljä kilometriä. Pyöräilen sinne kerran tai pari kesässä, hän sanoo.

Jamit mökin terassilla

Viikonlopun ruokatarvikkeet Jukka kuljettaa mökille selkärepussa. Tarvittaessa hän polkee ruokaostoksille Klaukkalaan. Juomaveden hän hakee naapurista. Joskus Jukka tekee ajankuluksi pyöräretkiä lähiseudulle. Autottomuus ei ole hänelle periaatteellinen valinta.

— Ei vain ole tullut hankituksi ajokorttia.

Jukka on paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän työskentelee IT-alalla testausasiantuntijana ja asuu yksin Hakaniemessä sijaitsevassa yksiössä. Jukalla on 19-vuotias tytär.

— Tytär ei juurikaan käy mökillä. Veljeni käyvät täällä vierailuilla ja siskoni tulee aina elokuussa poimimaan marjat pensaista. Äitikin on käynyt täällä joka kesä, Jukka sanoo.

Musiikki on kitaraa ja bassoa soittavalle Jukalle rakas harrastus. Kesäisin hänellä on tapana järjestää mökin terassilla jameja soittokavereidensa kanssa. Silloin pihamaalla kuuluu rock and roll.

— Naapurit ovat kuunnelleet soittoa omilta pihoiltaan. He ovat jälkikäteen vähän kehuneetkin. Soitamme cover-kappaleita. CCR:ää, Beatlesia, countryvaikutteista musiikkia, hän luettelee.

Rentoa oleskelua

Valtaosa mökin huonekaluista on edellisten omistajien peruja. Olohuoneen nurkassa on vanha televisio. Digiboksia ei ole, joten telkkaria ei voi katsoa. Jukka on tuonut mökille pari vanhaa levysoitinta. Kotona kaupungissa musiikkiharrastajalla on vinyylilevysoittimia vielä lisää.

Ennen omaa kesämökkiä Jukalla oli ystävän kanssa yhteinen vene.

— Ei sekään ole sanottu, että tämä kesämökki olisi minulla loppuelämän. Saattaa olla, että hankin joskus loma-asunnon jostain lämpimästä maasta. Jos myisin tämän paikan, tontille rakennettaisiin todennäköisesti omakotitalo, Jukka pohtii.

Jukalle mökkeily merkitsee rentoa oleskelua. Viime kesänä hän kaatoi koivun pihalta, mutta halot ovat vielä osittain hakkaamatta.

— En ole sellainen ihminen, että mökillä pitäisi koko ajan tehdä tai rakentaa jotain.

— Sisustaminen ei ole minun juttuni eikä pihanhoitokaan ei varsinainen intohimoni, mutta pyrin joka vuosi istuttamaan pihalle jotain uutta. Pari vuotta sitten istutin vadelmapensaita, tänä keväänä omenapuun.

Jukka Leino piti ystäviensä kanssa soittotreenit mökillä pe 28.5.