Carolly Ericksonin romaania Tsaarin tytär lukiessa hatarat muistot koulun historiantunneilta saavat eloa. Historiantutkija ja kirjailija kuljettaa tarinassaan rinnan tosiasioita ja kuvitelmaa. Hän kuvaa 1900-luvun kuohuvaa Venäjää tsaari Nikolai II ja tsaaritar Alexandran tyttären, Tatjanan silmin.

Historiankirjoista tiedämme, että bolshevikkivallankumoukselliset teloittivat tsaariperheen jäsenet vuonna 1918 Jekatenburgissa. Kirjailija on luonut perheen toiseksi vanhimmalle tyttärelle lohdullisemman lopun. Tatjana Romanovin onnistui paeta Kanadaan salanimen turvin.

Hovin yltäkylläisyydessä elävä Tatjana on selväjärkinen ja mutkaton tyttö. Pietarin vallankumouksellinen liikehdintä saa hovin jatkuvasti pelkäämään pommiuhkauksia. Tatjana ei tyydy yhteen totuuteen. Hän pukeutuu kansan asuun ja kuuntelee omin korvin vallankumouksellisten puheita. Hän muistelee Pietarin köyhien kurjuutta juhlapäivällisillä, joissa sukulaiset mässäilevät ruualla.

Mielenkiintoinen hahmo tarinassa on ristiriitainen munkki Rasputin. Tsaaritar luottaa munkkiin täydellisesti, hän on ainoa joka pystyy auttamaan kuolemansairasta kruununperijää Alekseita. Tatjana suhtautuu epäluuloisesti useista rikoksista syytettyyn Rasputiniin, mutta ihmeiden olemassaoloa hän ei voi kiistää. Munkin siunaama kuiva oksa alkaa kukkia ja parantaa haavoittuneen sotilaan.

Kirjailijan sympatiat tuntuvat olevan teloitetun tsaariperheen puolella, mutta siitä huolimatta hän käsittelee myös heidän heikkouksiaan ja ymmärtää köyhän kansan asemaa. Eloisasti kirjoitettu kirja tempaa mukaansa.