Göteborgissa asuva Asko Sahlberg vakiinnutti asemansa eturivin suomalaiskirjailijoiden joukossa vuonna 2004 romaanillaan Tammilehto. Sahlberg on murroskausien kuvaaja. Tammilehto kuvasi kansalaissodan kansan kahtiajakoa ja pienoisromaani Yhdyntä jatkosodan Helsinkiä. Uudessa He-romaanissa tutustutaan jäyhiin veljeksiin Suomen sodan ajalta.

Eletään 1800-luvun ensimmäistä vuosikymmentä maalaistalossa, jossa tapahtuu paljon niin sodan aiheut-tamien kuin perheenjäsenten välisten jäytävien jännitteiden vuoksi.

Ihmiset ovat oman aikansa heittopusseja. Yhtenä päivänä ollaan Ruotsin ja toisena Venäjän alamaisia. Mene ja tiedä myöskään talon isännyydestä ja omistusoikeuksista. Viinaanmenevä emäntä ei tiedä, kuinka päin olisi poikiensa vihanpidon keskellä ja mukana kuvioissa ovat varjon lailla kaksi marginaalimiestä, tilaisuuttaan odottava Mauri-serkku ja oraakkelimainen nurkissaeläjä, Muonamies.

Tummanpuhuvassa pienoisromaanissa on vääjäämätön tunnelma. Naiset kai sittenkin pyörittävät maailmaa, sillä heillä on "kolmas silmä" ymmärtää monenlaista, mikä jää mieheltä näkemättä.

Pienoisromaanin nimi He on ironisen monimerkityksinen. Me voimme lukea heistä, mutta heidän ahneudessaan ja pelossaan on jotain samaa kuin meissä. Kun on nähty Sahlbergin kuvaama pohjalaistalon nousu, tuho ja yllättävät käänteet, lukija voi viettää tovin omien esi-isiensä kanssa.

He ei ole mitään viihdekirjallisuutta, mutta sen raskaudessa, tarkassa kielessä ja psykologisessa oivaltavuudessa on jotain valaisevaa ja omituisesti puhdistavaakin.