Paulo Coelhon ystävät saattavat hämmentyä lukiessaan hänen elämäkertaansa Sanojen alkemisti (Bazar 2010). Kirjoittamiensa kirjojen perusteella suoraan taivaasta tipahtanut mies on ollut monessa mukana. Hänen elämäänsä on kuulunut masennusta, mielisairaalajaksoja, huumeita, ristiriitoja vanhempien kanssa, musiikkibisnestä ja alati vaihtuvia naisystäviä. Hänen kokemuksensa eivät ole pelkkää pumpulia, mutta juuri niistäpä kai hänen halunsa ymmärtää elämän syviä merkityksiä kumpuaa.

Läpi elämän seurannut probleema Coelholle on ollut hänen suhteensa Jumalaan. Nuorena hän kävi katolista koulua, mutta jo melko varhain hän alkoi epäillä kirkon oppeja. Kaikki ei oikein täsmännyt — sanottiin yhtä ja tehtiin toista. Tuonpuoleinen kuitenkin kiinnosti. Coelho sekaantui saatananpalvontaan, mutta sanoutui siitäkin irti ja palasi loppujen lopuksi takaisin kirkon suojiin.

Kirja kertoo yksityiskohtaista yksityiskohtaisemmin miehen tarinan. Kesti pitkään ja matkalla oli monta mutkaa ennen kuin brasilialaisesta Coelhosta tuli yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Se oli hänen pakkomielteinen haaveensa pikkupojasta lähtien: tulla maailmankuuluksi kirjailijaksi, ei pelkäksi kirjailijaksi.

Coelhon luetuimmat kirjat ovat Alkemisti, Pyhiinvaellus ja Veronika päättää kuolla. Hänen kirjojaan on myyty yli sata miljoonaa kappaletta 69 kielellä.

Nyttemmin hiukan yli kuusikymppinen mies on rauhoittunut. Hän elää vaimonsa kanssa ranskalaisessa pikkukylässä, hoitaa ruusupensaita, kirjoittaa, edustaa ja käy päivittäin tunnin kävelylenkillä. Satoi tai paistoi.