Oululaisen Hanna Haurun Liian pienissä sandaaleissa naisen ruumis pursuaa ja kutistuu. Se on piilossa, tiellä tai katseen kohteena. Kirjassa eri-ikäiset ja -kokoiset naiset kertovat tarinaansa ruumiissa, joka on alkujaan harvoin sopiva juuri heille.

Ulkonäköpaineet ahdistavat ja niistä pitää päästä eroon. Muutamissa novelleissa niistä vapaudutaankin aika railakkaalla tavalla. Hanna Hauru kertoo tekstien syntyneen omista kokemuksista, tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen.

Haurun teksti on aistivoimaista, tummavireistä ja silti humoristista. Oulun murre mehustaa muutamia tarinoita vielä lisää.

Kymmenen lasta synnyttäneen lestadiolaisnaisen kuvauksessa elämän paino todella tuntuu, hän on Jumalalle kaikkensa antanut.

Kokoelman viimeinen novelli on groteski, aistillinen ja mystinenkin kuvaus 80-vuotiaan naisen saunareissusta, jossa mennyt virtaa tajunnan läpi kylpemisen aikana.

Elämä myös opettaa oman ruumiin hyväksymistä. Kaikkien kirjan hahmojen ei tarvitse koko ikäänsä kamppailla armottoman ruumiinkuvan kanssa. Hauru puolestaan on kertonut kirjoittamisen kasvattaneen hänessä itsensä hyväksyntää. Voi toivoa, että kirjan vähän yliampuvat naishahmot synnyttävät lukijassakin samaa suvaitsevuutta.

Kirja tarinat sopivat luettaviksi ääneen vaikka naisporukoissa. Miksei miestenkin kanssa.