Paavali ja Barnabas toimivat opettajina Antiokian seurakunnassa, kun he saivat kutsun lähetystyöhön. Seurakunnan johtajat rukoilivat, panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. (Apostolien tekojen 13. luku)

Suomen Lähetysseuran kasvatus- ja koulutusyksikön päällikkö Irja Aro-Heinilä, olet työskennellyt Keniassa ja Tansaniassa. MIten päädyit lähetystyöntekijäksi?

— Konkreettinen kutsu ulkomailla tapahtuvaan työhön tuli opettajakollegan välityksellä kesken kiireisen opetustehtävän. Tätä ystäväni matkaan työntämisliikettä voin sanoa lähetyskutsuksi.

Millaiseen elämään lähetystyöhön lähtijä sitoutuu?

— Joku elelee paalujen päällä puumajassa sademetsässä, toinen taas miljoonakaupungin saastepilvien keskellä kerrostaloasunnossa. On tärkeää tutustua maan kulttuuriin ja kirkon käytäntöihin ennen kuin tekee lopullisen ratkaisun lähtemisestä.

— Meidän kohdallamme kävi niin, että sitouduimme köyhyyteen, mutta paikan päällä huomasimme olevamme rikkaita suhteessa paikallisiin. Se toi jatkuvan kivun elämäämme.

Onko lähtijöitä aiempaa vaikeampi löytää?

— Työhön hakeutuvia on runsaasti, mutta heitä voidaan lähettää aiempaa vähemmän. Yhteistyökirkot ovat entistä tarkempia siitä, millaisia työntekijöitä ne haluavat. Työntekijöitä voidaan lähettää vain pyydettyihin tehtäviin. Suuntana on sitoutuminen paikallisten kirkkojen omaehtoiseen toimintaan, mikä on haasteellista. Suunta on kuitenkin oikea.