Oleellinen osa meksikolaista pääsiäisenviettoa on Juudaksen poltto. Se on Espanjasta peräisin oleva perinne, joka saapui Meksikoon viitisensataa vuotta sitten fransiskaanimunkkien myötä. Keksiessään erilaisia keinoja evankeliumin levittämiseksi veljet ryhtyivät askaroimaan Juudasta esittäviä nukkeja, jotka ylösnousemuspäivänä sitten poltettiin.

Tänäkin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina kaupunkien kaduille ilmestyvät Juudasten kauppiaat huutaen, melskaten ja nukkeja pitkien keppien nokassa kantaen.

Samalla hetkellä, kun kirkonkellot pää-siäis-aamuna kilkattavat ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta, kaduilla räjähtelevät ilotulitteet ja papatit. Metelin tarkoituksena on hoputtaa pappeja kiitoshymnin veisuuseen. Sitten sytytetään Juudas-nuket tuleen.

Alun perin nukkien polttamisen ideana oli, että näin Juudas saa rangaistuksen kavalluksestaan. Vuosisatojen vieriessä Juudas-parka on saanut kantaakseen yhä uusia syytöksiä. Yhteiskunnallisesti levottomina aikoina nuket on maalattu paitsi pirujen, myös vallanpitäjien näköisiksi. Näin ihmiset ovat uskonnollisen perinteen varjolla purkaneet vihaansa päättäjiä kohtaan.

Toisinaan pilkka on ylittänyt sen kohteeksi joutuneiden sietokyvyn. 1860-luvulla rienaava tapa kiellettiin lailla, jonka rikkomisesta seurasi vankeusrangaistus. Sata vuotta myöhemmin perinne yritettiin lakkauttaa Mexico Cityssä tulipalovaaraan vedoten. Kiellot kuitenkin vain yllyttivät kansan kapinahenkeä.

Nykyisin Juudaksen poltto nähdään osana kansanperinnettä ja paperimassasta tehtyjä, kirkkain värein maalattuja nukkeja arvostetaan käsityötaidonnäytteinä.