Ulkoministeri Alexander Stubb osoitti poliittista rohkeutta ja ryhtiä ottaessaan perjantain Helsingin Sanomissa kantaa maahanmuuttokeskusteluun.

Stubb sanoi suoraan, että keskustelu on mennyt vastenmieliseksi, sillä siinä haiskahtavat rasismi, populismi ja muukalaisviha — tietämättömyydestä nyt puhumattakaan. Toisin kuin monet muut johtavat poliitikot Stubb ei jäänyt piilottelemaan maahanmuuttoasioista vastaavan ministerin Astrid Thorsin selän taa. Thors on saanut osakseen solvauksia ja jopa tappouhkauksia. Vasta Stubbin kannanoton jälkeen pääministeri Matti Vanhanen asettui selvästi ministerinsä tueksi.

Stubb ei väittänyt, ettei maahanmuuttoon liittyisi ongelmia. Yksi on ilman muuta se, että turvallisista EU-maista tulee paljon turhia turvapaikanhakijoita. Ongelmat on tiedostettu ja niihin täytyy puuttua niin, ettei systeemiä käytetä hyväksi. Samaan aikaan on kuitenkin taattava se, että turvapaikan saavat ne, jotka sitä todella tarvitsevat.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat kuitenkin vain pieni osa maahanmuuttajista. Suurempi osa tulee Suomeen töihin, opiskelemaan tai perhesyistä. Ruotsi otti 1960- ja 70-luvuilla vastaan satojatuhansia suomalaisia. Sota-aikana sieltä tarjottiin turvapaikka kymmenilletuhansille lapsille. Sata vuotta sitten etsittiin onnea Yhdysvalloista. Nytkin moni suomalainen tekee osan työurastaan ulkomailla ja viettää sitten eläkepäiviään Espanjassa. Miksi vain suomalaisilla olisi tähän oikeus ja muilla ei?

Entä isoäidit, kuten Eveline Fadayel ja Irina Antonova, joille Vantaankosken ja Munkkiniemen seurakunnat ovat tarjonneet suojaa? He ovat yksittäistapauksia, joihin on vahvat humanitaariset perusteet. Kumpikin on sairas ja molemmilla on Suomessa läheisiä, Suomen kansalaisia, jotka ovat sitoutuneet huolehtimaan heistä. Tietenkään Suomeen ei voida ottaa kaikkia maailman mummoja, mutta on poliitikkojen tehtävä määritellä paremmin ne inhimilliset syyt, joiden perusteella voidaan tehdä poikkeuksia.

Oikeudenmukaisuus ja kohtuus ovat hyvän lain ja laintulkinnan kriteerit ja hienoja arvoja, joiden varaan rakentaa yhteiskuntaa. Onko tämä päässyt unohtumaan?