Takana on liikaa töitä ja huonosti nukuttuja öitä. Trendikäs, kukikkaalla lilalla päällystetty kansio lupaa 10 tuntia rentouttavaa musiikkia. Se täytyy testata.

Kappaletietojen perusteella Sonyn julkaisema The Ultimate Relaxation Box tarjoaa ainakin pikakertauksen länsimaisen taidemusiikin lähihistoriaan. Levy-yhtiöllä on myös vankka usko, että heidän tuotteensa rentouttaa.

Tutkimustulosten mukaan rauhallinen tempo hidastaa sydämen lyöntejä ja hengitystä, kun taas nopeammalla musiikilla on päinvastainen vaikutus. Kansion kappaleista Sibeliuksen Valse Triste, Bachin Air ja esimerkiksi Edvard Griegin Aamutunnelma ovat niin tuttuja, ettei niitä jaksa ihmetellä, vaikka loistavia ovatkin. Rentoudun.

Mutta jos on nähnyt Steven Spielbergin juutalaisvainoista kertovan Schindlerin listan, on vaikeaa kuunnella John Williamsin siihen säveltämää musiikkia ilman muistikuvia juutalaisgetoista ja keskitysleireistä. Sydänverellä tehdyn musiikin tarkoitus ei selvästikään ole päätyä rentoutuslevylle.

Entä miten toimii Samuel Barberin vuonna 1936 säveltämä Adagio jousille, joka on kuultu peräti kolmessa elokuvassa: David Lynchin Elefanttimiehessä, Jean-Pierre Jeunet´n Ameliessa ja Oliver Stonen Platoonissa? Kappale on äänestetty BBC:n kuuntelijoiden toimesta maailman surullisimmaksi sävellykseksi. Rentoudu siinä sitten!

Kun kymmenen tuntia ja kymmenen cd:tä on käyty läpi, olon pitäisi olla äärimmäisen (ultimate) rentoutunut. Vai onko?

Matka kulki läpi myrskyjen ja mantereiden ja eri tunnelmien Allegrin pakahduttavasta Misererestä aina Rachmaninovin intohimoiseen toiseen pianokonserttoon.

Kun laatikon viimeinen kappale, Brahmsin Adagio oli ohi, täytyi alkaa laskea rahoja tulevia levyhankintoja varten, googlettaa vimmatusti säveltäjätietoja ja koettaa pitää verenpaine aisoissa.

Boksin musiikki taisi olla liian hyvää.