Historiantutkija Walter Laqueur kirjoittaa asioista, joista puhuminen ei ole suvaitsevaisuudestaan ylpeässä Euroopassa trendikästä. Hän kertoo tilastotietoja kantaeurooppalaisten määrän vähenemisestä ja yhdistää niihin kasvavan maahanmuuton tuomat ongelmat. Laqueur kysyy, onko Eurooppa sellaisena kuin sen tunnemme katoamassa.

Olisiko Euroopalla oppimista Yhdysvalloista?

Laqueur ei ole rasisti, vaikka jotkin hänen faktoistaan ovatkin käypää polttoainetta maahanmuuttokriitikoille.

Saksalaissyntyinen Laqueur asuu Yhdysvalloissa, joka on varsinainen kansojen sulatusuuni ja jossa ainakin osa eurooppalaisten ongelmista on vältetty. Maahanmuuttajista tulee siellä nopeammin amerikkalaisia, vaikka he samalla säilyttävätkin omia etnisiä erityispiirteitään. Olisiko Euroopalla Yhdysvalloista jotakin oppimista?

Eurooppalaisten syntyvyys vähenee rajusti, mikä vaikuttaa väistämättä maanosan tulevaisuuteen.

Esimerkiksi Italiassa ja Puolassa lapsia syntyy vain puolet siitä mitä vuonna 1960. Nykyisten trendien jatkuessa Saksan väkiluku pienenee 82 miljoonasta 32 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä. Venäjällä väkiluvun lasku on niin rajua, että ulkoministeri Jevgeni Primakov totesi, että se romahduttaa maan suurvalta-aseman.

Vaikeinta on islamilaisilla maahanmuuttajilla

Vähenevän ja vanhenevan väestön paikkaajaksi ja hoitajaksi on ajateltu siirtolaisia, joiden syntyvyysluvut ovat aivan toista kuin kantaväestön.

Osa maahanmuuttajista sopeutuu hyvin uusiin kotimaihinsa ja omaksuu eurooppalaiset arvot, osalle se on vaikeampaa. Vaikeinta on islamilaisilla maahanmuuttajilla, jotka osin ghettoutuvat omiin yhteisöihinsä.

Erityisen tärkeän huomion Laqueur tekee nostaessaan esille islamilaisen maahanmuuttajaväestön sukupuolieron. Esimerkiksi Saksassa pojat keskeyttävät koulun paljon todennäköisemmin kuin kotiin sidotut tytöt. He myös ovat vaarassa ajautua katujengeihin.

Myös maahanmuuton ongelmista keskusteltava

Laqueur pohtii kirjassaan myös, vahvistaako islamilaisten maahanmuuttajien oma kulttuuri syrjäytymistä. Sillä tutkimusten mukaan esimerkiksi intialaiset maahanmuuttajat menestyvät koulussa jopa paremmin kuin kantaväestö.

Turvapaikanhakijoiden kohtelussa Laqueur syyttää eurooppalaisia naiiveiksi, sillä moni kotimaassaan terrorismista epäilty on saanut turvapaikan ja vielä ilman valvontaa.

Syyskuun 11. päivän jälkeen turvatoimia on kiristetty, mutta radikaaliryhmien kitkeminen on vaikeaa. Heihin kuuluu kuitenkin vain pieni vähemmistö. Suurempi ongelma voi olla omiin mahdollisuuksiinsa turhautuneen maahanmuuttajanuorison mellakointi, kuten Ranskassa tapahtui. Siksi myös maahanmuuton ongelmista on keskusteltava — asiallisesti, ilman rasismia ja etsien ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.

Walter Laqueur: Euroopan viimeiset päivät. Art House 2009.