Sairaan ihmisen sukulaiset tietävät, mitä tapahtuu, kun omainen sairastuu. Läheiset ovat hädissään, yrittävät torjua koko tiedon — ja torjuvat siksi sairastuneen. Näin on etenkin silloin, jos kyseessä on henkinen sairaus.

Olen itsekin tietämättömyyttäni syyllistynyt tähän torjuntaan. Ajattelinkin, löytyisiköhän keltään muulta kiinnostusta kertoa, miten olette onnistuneet ratkaisemaan tämän ongelman.

Minusta hyvä alku on yrittää olla luonnollinen niin kuin ennenkin. Ei liikaa huomiota ja hälyä, ei myöskään jatkuvaa toisen sairauden pohtimista. Tärkeää on tajuta, ettei tältä omaiselta ole yhtäkkiä kadonnut äly. Hänelle voi puhua aivan samalla tavalla kuin ennenkin.