Gluteeniton, maidoton, hiivaton. Luomu ja lähi. Viipaloituna, paperipussissa tai omasta uunista. Tutut suosikit — suorakulmana tai soikeana — vai ehkä jotain eksoottista? Kaupan leipäosastolla ei tarvitse vaihtoehtojen puutetta surra. Jokaiselle löytyy jotakin.

Leipää pohditaan myös tulevana sunnuntaina. Ollaan paaston puolessa välissä, leipäsunnuntaissa. Pysähdymme sekä Jeesuksen leipäihmeen että suuremman ravinnon, elämän leivän äärelle. Ja tärkeää leipä onkin, sen tiedämme: lakon alkaessa leipähyllyt tyhjenivät ensin. Ihminen ei elä leivättä — ei ruumis eikä sielu.

Nykyään olemme yhä tietoisempia siitä, mitä suuhumme laitamme. Ranskanleipä on out, nyt puhutaan sisällöstä, terveellisyydestä, mutta myös mausta. Sama pätee myös tuohon elämän leipään. Tilastojen mukaan haemme sitä edelleen kirkosta, vaikka kaipuu eksotiikkaan kasvaakin. Mutta nyt osaamme vaatia myös sisältöä ja makua, sitä, että myös elämänleipä sopii juuri minulle.

Kuten leipomossa, myös seurakunnassa vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Jos nämä kaksi eivät kohtaa, syntyy joko hävikkiä tai pettyneitä asiakkaita. Tyhjiä saleja tai turhautuneita etsijöitä. Vaihtoehtoja tarvitaan, eri aikoina tarvitsemme erilaista leipää: milloin palavaa parannussaarnaa, milloin hiljaista retriittiä. Toiselle lasten hartaushetki, toiselle ehtoollismessu tai raamattupiiri. Vaihtoehtoja on oltava, jotta nälkäiset tulevat ravituiksi.

Myös nälkä on tärkeä. Se ajaa etsimään leipää.

Ensi sunnuntai on 4. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Elämän leipä. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 84:6–10, 13, 5. Moos. 8:2–3, 1. Kor. 10:1–6 ja Joh. 6:1–15.