Kristina Carlsonin romaani kertoo tieteellisen maailmankuvan ujuttautumisesta kansan pariin. Ollaan Kentissä, pienessä englantilaiskylässä 1870-luvun lopulla. Charles Darwin asuu kylässä, mutta vilahtaa vain varjona ikkunassa. Lajien synty ja siitä alkanut maailmankuvan muutos on tärkeämmässä osassa. Uusien ajatusten myllerrystä peilataan kyläläisten ja erityisesti Darwinin puutarhurin Thomas Daviesin kautta. Tiede on jumalatonta ja sellaisena pidetään myös Daviesia, joka on ottanut vaikutteita Darwinin ideoista. On kyräilyä, juoruilua, säälittelyä, kirkossa ja pubissa istumista, traagisia kohtaloita. Kuolema on tuttu vieras lähes joka talossa.

Kertoja tunkeutuu kyläläisten tajuntaan. Evoluutio-ajatukset ja tiede ylipäänsä herättävät epäluuloa. Jumalaa ajatellaan paljon ja eri kanteilta, pelonsekaisesti, lapsenuskoisesti, kaivaten. Tulevia keksintöjä enteillään, naisasiakin häivähtää. Tajunnanvirrassa sekoittuvat kliseet, aistimukset, havainnot ja tunteet, siinä kuuluu pohdintaa, rukouksia, aforistisia kiteytyksiä.

Yksi teemoista on suvaitsemattomuus. Nuori mies lynkataan ja samoin jää "jumalankieltäjä" Davies yhteisön ulkopuolelle, osin omaehtoisesti. Vaimonsa menettänyttä, vammaisen lapsen isää säälitellään.

Onko ihmisellä oikeutta surra ja elää omalla laillaan, menettämättä yhteyttä muihin? Kuinka suuren tilan yhteisö sallii yksilölle ennen kuin alkaa hylkiä? Kyläläiset ovat laumaeläimiä, joita huhupuheet ja yhteisön paine heittelevät väliin päättömästi. Tuttua.