Virpi Hämeen-Anttilan romaanien ystävien ei tarvitse pettyä: viime syksynä markkinoille ilmestyi taas muhkean paksuinen teos. Pettyä ei tarvitse senkään vuoksi, että Päivänseisaus on tuttua ja taattua Hämeen-Anttilaa. Siinä on sivistyneet päähenkilöt, joilla on akateemiset tai taiteelliset ammatit. On rakkaustarina, jonka voi olettaa kirjan loppua kohti kehittyvän "sitten he saivat toisensa" tilanteeseen.

Päähenkilöitä ja minäkertojia ovat keski-ikäiset alttoviulisti Paula ja kirjailija Erik, joiden kummankaan elämä ei ole mennyt ihan niin kuin unelmissa oli. Hämeen-Anttila tuntuu armeliaasti antavan henkilöilleen uuden tilaisuuden. Romaanista ei siis tule kuvausta elämän realiteettien hyväksymisestä ja keski-iän haikeudesta hukattujen mahdollisuuksien äärellä, vaikka sellaisenkin siitä olisi voinut rakentaa.

Sen sijaan Hämeen-Anttilan painopiste on toivossa, sovituksessa ja kasvamisessa uuteen. Anteeksianto niin itselle kuin eläville ja edesmenneille läheisille, itsensä kuuntelu ja kunnioittaminen ovat kirjan suuria teemoja.

Ehkä Hämeen-Anttila-fani kuitenkin vähän pettyy. Hämeen-Anttila on sujuva kertoja ja kirja kirjalta henkilökuvaukseltaan osuvampi, joten hän pärjäisi jo loistavasti ilman rakkausjuonta ja varsinkin pakollista happy endiä.