Viime viikolla oli laskiainen, josta alkoi seitsemän viikon mittainen paastonaika. Paastoon ja laskiaiseen liittyvistä tavoista on suomalaisessa arjessamme jäljellä enää joitain rippeitä, kuten laskiaispullat. Ne ovat kaloripommeja, jollaisista on ollut hyvä kerätä voimia paastoon. Pullien ohella on nautittu hernekeittoa, jossa läskisen lihan määrä ylittää reippaasti nykyajan terveyssuositukset. Laskiaistiistain nimi onkin joissain maissa mardi gras, rasvatiistai.

Mardi gras tuo mieleen ensimmäisenä riehakkaan karnevaalin. Leikit ja ilonpito ovat nekin vanhastaan kuuluneet laskiaisen viettoon. Helmikuinen ajankohta on pohjoisessa kytkenyt kevättä enteilevän juhlan lumileikkeihin ja mäenlaskuun.

Monet korostavat, että laskiaisjuhlan nimi ei liity pulkkailuun vaan siihen, että paastoon laskeudutaan. Luontevaa on yhdistää sana italiankielen verbiin lasciare, "jättää" tai "luopua". Luopuminen koskee etupäässä lihaa, mutta myös muita raskaita, kalliita tai ruumista kiihdyttäviä ja turruttavia ravintoaineita. Käytöksen ja ajatusten pitää samaten noudattaa vaatimattomuuden periaatetta. Laskiaiskarnevaalin remuava ylenpalttisuus asettuu paastoajan yksinkertaisuuden vastakohdaksi.

Sana "luopuminen" kuulostaa masentavalta. Se tuo mieleen lasten aikuistumisen aiheuttaman haikeuden, läheisen kuoleman tai oman poislähdön. Luopuja luovuttaa, ja luovuttajat ovat heikkoja luusereita.

Kuitenkin luopumisessa on toinen puoli, jonka paastonaika on pitänyt pitkään ihmisten muistissa. Se, joka kysyy itseltään vakavasti, mistä voisi luopua ensin ja mistä viimeisenä, tulee samalla päivittäneeksi syvimmät tuntonsa siitä, mikä ihmisenä olemisessa on tärkeää. Tämä jää aivan liian usein tekemättä. Suurin tragedia elämässä on lykätä kysymys tärkeästä ja ei-tärkeästä viime hetkeen.

Paastonaika johdattaa kristityn pääsiäisen sisältöön: synnintuntoon, myötäelämiseen, armoon. Mutta sillä on myös psykologinen ulottuvuus. Se kutsuu itsetutkiskeluun ja opettaa arvostamaan jotain, mitä sokeudessamme olemme luulleet itsestäänselvyydeksi. Samalla tavalla toimivat muutkin kristilliset perinteet. Siksi niistä loitontuminen loitontaa meidät helposti myös arkisesta viisaudesta.