Tammikuun lopussa julkaistun väitöstutkimuksen mukaan koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä. Harrastaminen vaatii pääomaa ja joukkueurheilu sosiaalisia suhteita. Toisin sanoen: epäurheilulliset nörtit ovat jälleen kerran pulassa.

Niin kuin varmasti moni muukin kohtalotoveri, muistan elävästi ne koulun liikuntatunnit, jolloin seisoin rivissä odottamassa nimeni kaikumista jumppasalin seinistä valinnan merkiksi, totta kai viimeisenä. Tämän jälkeen aika kuluikin mukavasti vaihtopenkillä istuskellessa.

Rehellisyyden nimissä, olisin tuskin ollut kapteenille kannattava valinta. Tärkein liikunnallinen harrastukseni on uimahallin kaakeleiden mittaaminen ja minkä tahansa pallon tuleminen kohti saa minut tekemään maanisia väistöliikkeitä.

Joukkueeseen valituksi tulemisessa on kuitenkin kyse muustakin kuin urheilusta. Samaisessa väitöstutkimuksessa mainittiin tosi-tv-tuomarit ja epäonnistujien pilkkaaminen esimerkkeinä aikuisuuteen siirretystä kapteenin vallankäytöstä. X Factor -huumassa ja seuraavan idolin kuvaruudulleni lävähtämistä odotellessa pidän vertausta melko osuvana.

Ohitan suosiolla ensimmäiset kierrokset kykyjenetsintäohjelmista. Ne lukemattomat toiveikkaat, joiden astuessa esille jo hullunkurinen taustamusiikki paljastaa, että luvassa on jotain kamalaa. Jos televisio on päällä, on pakko paeta toiseen huoneeseen. Myötähäpeän määrä on liian musertava. Nolaaminen ainoana viihdearvona nolottaa.

Silti monesti tuntuu, että juuri tämä vaihe kilpailuohjelmissa on se kaikkein kiinnostavin. Kukapa lopulta jaksaisi katsoa ylivertaista taitajaa? Suomalaiset ovat sitä paitsi Aku Ankka -kansaa, mokailija on onnistujaa samaistuttavampi. Toisaalta, ehkä voi olla tyytyväinen siitä, ettei itse ole tuo onneton, joka menee julkisesti munaamaan. On tajunnut rajoitteensa ajoissa. Saa olla hetken kapteenin paikalla.

Tai kenties jokin nuotin vierestä hoilaavassa kilpailijassa muistuttaa itsestäni koulun liikuntatunnilla. Sillä vaikka harvalla meistä on enkelin ääni tai vastaavia lahjoja, vielä harvempi taitaa olla edes keskiverto sählynpelaaja.