Lastenkirkon yläikkunan lasimaalauksessa Maria on puettu purppuranpunaiseen viittaan. Väri kertoo pyhyydestä. Maria ja Joosef ovat saapuneet temppeliin, jossa he kohtaavat vanhan Simeonin. Simeon ottaa Jeesus-lapsen syliinsä. "Herra nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut".

Sain joulun alla viestin, odotettu raskaus oli päättynyt keskenmenoon. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Omaa lasta kaipaavat ymmärtävät, millaista on odottaa kauan, jopa seitsemäntoista vuotta. Ja miten uskomatonta on vihdoinkin saada vauva käsivarsilleen ensi kerran.

Emme tuoneet loppiaisen lastamme ulos Naistenklinikalta ennen kuin pappiystävä piti kanssamme rukoushetken, jossa kiitimme Jumalaa tästä lapsesta ja siunasimme hänet sairaalapapin huoneeseen rakennetun pikku alttarin äärellä. Alttarilla oli isäni veistämä Maria-ikoni ja palava tuohus. Me vanhemmat olimme ihmeissämme, lähes ällikällä lyötyjä.

Simeon siunasi lapsen ja hänen vanhempansa. Kun kynttilänpäivänä kirkkojen alttareilla lapsen ja aikuisen otsaan piirretään ristinmerkki, siunataan näin pään ajatukset, kätten työt ja sydämen tunteet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 48:11–15, Jes. 52:8–10, 2. Kor. 3:18–4:6 ja Luuk. 2:22–33.