Puhujana ja esiintyjänä arkkipiispa Jukka Paarma antaa jähmeän vaikutelman, mutta kirjoittajana hän on sujuvampi. Tai ainakin hän onnistuu tässä eräänlaisessa testamentissaan aika hyvin.

Kirjan punainen lanka löytyy norjalaisen Edvard Munchin maalauksesta Huuto. Munchin teos syntyi hänen omien kokemustensa pohjalta: lapsuudenkodin ahdas uskonnollisuus jätti Munchin elämään "sairauden, mielenvikaisuuden ja kuoleman tummat enkelit" ja tunteen totaalisesta yksinäisyydestä.

Arkkipiispa pohtii nykypäivän ihmisen huutoa ja sitä, mitä sanottavaa kirkolla on ihmisen monenlaiseen hätään. Hän käy läpi surun ja kärsimyksen teemoja, miettii elämän ja kuoleman rajapintoja ja kysyy, millainen on hyvä yhteiskunta ja miten pitää huolta yhteisestä maapallostamme.

Koskettavimmillaan Paarma on kun hän astuu ulos roolistaan ja käsittelee saamaansa henkilökohtaista palautetta uskonsa ja seksuaalisuutensa kanssa kamppailevilta ihmisiltä ja heidän läheisiltään.

Paarma toteaa, että kun hänen tuntemansa homoseksuaalinen pari on sitoutunut rakkauteen ja uskollisuuteen ja toivoo yhteiseen elämäänsä Jumalan siunausta ja rukousta, hän ei tohdi sitä kieltää. Hän on valmis sydämestään rukoilemaan tällaisen parin puolesta. Avioliittoa Paarma kuitenkin pitää miehen ja naisen liittona.