Joulunviettoa on jo yritetty lopettaa niin loppiaisena kuin nuutinpäivänäkin. Nyt on kyllä sitkeimpienkin jouluihmisten syytä kantaa kuusenranka pihalle ja hentomielisimpienkin pyhäkoulutätien purkaa jouluseimi. Sunnuntaina nimittäin vietetään kynttilänpäivää, joka päättää joulun tapahtumien muistelun tältä erää — Jeesus-vauvasta on tullut jo niin iso, että hän pääsee temppeliin näytille.

Suomalaisessa kansanperinteessä kynttilänpäivä on ollut yksi talven taitekohdista. On sanottu, että "kynttilänä talven selkä katkeaa" tai alettu jopa odotella "kevättä kynttilästä". Kovin keväiset säät kynttilänpäivänä eivät kuitenkaan ole suotavia, tiedettiinhän myös, että "jos ei kylmä kynttelinä, ei ole kelpoa keseä".

Kynttilänpäivän nimi muuten periytyy katolisilta ajoilta, päivästä, jolloin vihittiin koko vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Ehkä kynttilänpäivänä voisi myös polttaa kynttilöitä, joita joulunajalta jäi yli. Kevätaurinkoa odotellessa…