Viime vuonna Heidi Koistinen katsoi Kuorosota-ohjelmaa kotisohvallaan ja kannusti kaikki kuoroja vuorotellen. Kun hän sai tietää Vantaan olevan yksi 7.2. Nelosella käynnistyvän tämänvuotisen Kuorosodan kaupungeista, oli päivänselvää, että mukaan on päästävä. Marraskuun alussa Koistinen osallistui koelauluihin.

— Koelaulusta ei jäänyt paljon mieleen. Ei sitä oikein tajunnut, että se saatetaan näyttää koko Suomen kansalle.

— Olen muutenkin sellainen tyyppi, että pystyn tsemppaamaan itseni vaikka mihin, horkkatärinä tulee vasta jälkeenpäin, hän kuvailee.

Kilpakuoroon valituilla 20 vantaalaisella on edessään tiukka kevät, sillä harjoituksia on päivittäin ja sunnuntait ovat varsinaisia kilpailupäiviä. Laulamisen lisäksi kuorolaiset opettelevat tyyliin sopivat koreografiat.

— Vapaa-ajanongelmia ei tänä keväänä ole, sillä minulla on työharjoittelukin, lähihoitajaksi opiskeleva Koistinen kertoo.

Sata salamaa karaokessa

Heidi Koistinen luonnehtii itseään suurisuiseksi ja -sydämiseksi ihmiseksi, jolle musiikki ja laulaminen ovat tärkeitä.

— Puhun paljon sen kummempia ajattelematta, mutta huomaan, jos olen sanonut jotakin loukkaavaa. Suurisydämisyydestä taas kertoo jo alanvalintakin, tällä alalla täytyy olla hoivaviettiä, hän arvioi.

Laulua 23-vuotias Koistinen on harrastanut lapsesta asti kuorossa, kavereitten kanssa ja seurakunnan toiminnassa. Pianonsoitto sujuu sen verran, että hän voi säestää itseään ja kitaransoiton opettelu on työn alla.

— Minulla on hyvin musikaalisia kavereita. Heidän kanssaan kitarat, pianot ja roskiksista tehdyt rummut soivat.

Koistisen ominta musiikkia ovat lähinnä pop ja rock. Niinpä hän on tyytyväinen siihen, että Vantaan kuoroa luotsaava Virve "Vicky" Rosti on sanonut, että heviä kuoro tuskin esittää, mutta muuten kaikki on mahdollista. Koistinen ei panisi pahakseen, vaikka kuoro pääsisi esittämään myös Vickyn kappaleita.

— Olen laulanut niitä karaokessa. Sata salamaa on sellainen laulu, että jos ei muuten ole hyvä meininki, sillä sen saa aikaan!

Toinen toistaan tukien

Vaikka Heidi Koistinen rakastaa laulamista, Idolsiin, X Factoriin tai vastaaviin ohjelmiin hän ei ole halunnut.

— En halua tuoda itseäni esille, vaan tykkään kuulua johonkin isompaan joukkoon, menemättä kuitenkaan massan mukana, hän analysoi.

Koistinen arvioi Kuorosodan ja kuoroharrastuksen suuren suosion johtuvan juuri siitä, että kuorolaulu on sosiaalista toimintaa, joka sopii kaikenikäisille ja jota voi harrastaa pienilläkin paikkakunnilla.

— Kuorossa laulamiseen kuuluu toisen tukeminen.

Mikäli Vantaan kuoro voittaa Hämeenlinnan, Helsingin, Kuopion, Joensuun ja Leppävirran kuorot, se saa 40 000 euron hyväntekeväisyyspotin artistin valitsemaan paikalliseen kohteeseen. Virve Rosti tahtoisi antaa varat palveluoperaatio Vantaankosken Saappaalle.

— Minusta se oli hieno valinta. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä, itsekin lapsi- ja nuorisotyöstä kiinnostunut Heidi Koistinen sanoo.

Henkisesti korsolainen

Heidi Koistisen mukaan Vantaan kuorossa on mukana vain kaksi syntyperäistä vantaalaista, joista hän on se toinen. Koistinen on ehtinyt asua kaupungin eri laidoilla: Korsossa, Ylästössä, Koivukylässä ja nyt Jokiniemessä.

— Vaikka kuulun nyt Tikkurilan seurakuntaan, henkisesti olen korsolainen. Olen asunut Korsossa, käynyt siellä riparin ja isoskoulutuksen ja olen siellä mukana nuorten aikuisten toiminnassa. Vanhempanikin asuvat siellä, Koistinen kertoo.

Kotiseutuhenki, jota kaupunkien välisenä kilpailuna toteutettavassa Kuorosodassakin herätellään, huokuu Heidi Koistisesta selvästi.

— Minä en näe Vantaassa mitään pahaa, ja olen sentään asunut eri puolilla Vantaata. Kaikkihan on kiinni siitä, millaisessa seurassa liikkuu. Minusta Vantaa on hyvä paikka, täällä on kaupunkimaisuutta, mutta myös tilaa ja metsää, hän kehuu.

"Pystyn tsemppaamaan itseni vaikka mihin, horkkatärinä tulee vasta jälkeenpäin."