Toisinaan haluaisin kirjoittaa kymmenen käskyä uusiksi, myönteiseen muotoon. Emmekö voisi ilmaista esimerkiksi uskoamme yhteen ja ainoaan Jumalaan niin, ettei yhteys toisin uskoviin tuntuisi uhalta, joka horjuttaa omaa vakaumustamme?

Heti ensimmäinen käsky sanoo, ettei meidän pidä pitää muita jumalia. Kehottaako se suvaitsemattomuuteen? Jos torjun toiset jumalat, torjunko myös ihmiset, joille heidän jumalansa ovat arvokkaita?

Alkuaan Moosekselle annettu ensimmäinen käsky kuului: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia."

Yhtä ja ainoaa Jumalaa tulee kunnioittaa vapautuksen Jumalana. Muita jumalia ei tule kunnioittaa, koska ne eivät vapauta, vaan orjuuttavat.

Käsky kehottaa uskomaan Jumalaan, joka vapauttaa ihmiset orjuudesta. Toista ihmistä ei pidä kohdella kuin muukalaista.

Ensimmäiseen käskyyn kuului myös kuvakielto: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa." Meidän pitää tarkata kuvia, joita teemme jumalasta. Joudumme puhumaan hänestä kuvin ja vertauksin, mutta hän on aina enemmän kuin ne. Jumala on enemmän kuin kaikki kuvat, mihin uskonnot pystyvät tai mitkä ateismi kieltää.

Jotkut kuvat vievät harhaan, toiset salaisuuden äärelle. Meidän pitää koetella kaikkia jumalakuviamme, johtavatko ne toisten torjumiseen ja syrjäyttämiseen vai vapautukseen ja lähimmäisen rakkauteen, joka sulkee sisäänsä myös muukalaisen.