Tuomas ei ollut paikalla, kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi opetuslapsilleen. Hän suhtautui muiden kertomukseen epäillen ja vaati todisteita. Hän halusi nähdä ja koskea Jeesuksen haavoihin. (Johanneksen evankeliumin 20. luku)

Kosmologi Kari Enqvist, olet uskonnoton ja skeptikko, mitä ajattelet Tuomaan vaatimuksesta?

— Tuomaan asenne ennakoi paljon myöhempää modernin tieteen syntyä. Se hylkäsi mietiskelyn ja sisäisen ilmoituksen. Niiden yläpuolelle nostettiin luonnonilmiöiden empiirinen tutkimus. Raamatun mukaan myös Jeesus oli opetuslapsilleen näyttäytyessään luonnonilmiö eli lihaa ja verta. Tuomaan vaatimus oli hyvin perusteltu.

Riittäisikö sinulle tiedemiehenä todisteeksi näkeminen ja koskettaminen?

— Aistihavainnot eivät aina ole luotettavia. Meidän tulisi vertailla kokemuksiamme muiden kanssa varmistuaksemme, ettemme ole nähneet harhoja.

— Toisaalta on paljon sellaista, minkä tiedämme todeksi, vaikkemme sitä itse pysty näkemään. Esimerkiksi luotamme atomien olemassaoloon, koska tiedemiehet niin kertovat. Tärkeää on se, että tieteen todisteet ovat julkisia: kuka tahansa pystyy periaatteessa toistamaan samat päättelyt ja havainnot.

Miksi kertomus epäilystä on Raamatussa?

— Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe, sanoi Jeesus, ja myöhemmät kirkkoisät säestivät häntä antamalla ymmärtää, että erityisen autuasta on uskoa, vaikka järjen ääni väittäisi vastakkaista. Uskonnollisuuden, uskontomeemin, säilymisen ja leviämisen kannalta tämä on mitä parhain taktiikka. Tällaista rationaalisen ajattelun alisteisuutta sokealle uskolle myös Tuomaan tarina pyrkii alleviivaamaan.