Jumalan Sana tuli ihmiseksi, lapsen kapaloihin käärittynä. Seimen lapsessa näemme Vapahtajan syntyvän. Kuka ties jokaisessa lapsessa voi nähdä Kristuksen syntyvän. Siksi rakastamme jokaisen lapsen oikeutta elämään, tähän päivään ja tulevaan, ja hänen oikeuttaan olla sellainen lapsi, kuin hän on.

Taivaan ja maan luoja, jota taivaiden taivaatkaan eivät ylitä, jokeltelee seimessä, tulee liki ihmistä ja luo sijansa maailmaan. Jumala ei vain tule ihmiseksi, vaan syntyy lapseksi.

Jumalan valtakunta alkaa suojattoman lapsen huudosta. Lasten evankeliumin voi kuulla jo seimellä: Joka ottaa luokseen lapsen, ottaa vastaan Jeesuksen. Ja joka ottaa luokseen Jeesuksen, ottaa vastaan hänet, joka on hänet lähettänyt. Lapsille kuuluu Jumalan valtakunta.

Aikuisena miehenä Jeesus sanoi lapsia hätisteleville oppilailleen: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Se sopisi hyvin nykymiehenkin huoneentauluksi.

Jeesus puhui orpo- ja katulapsista, jotka eivät vieläkään ole hävinneet maailman katukuvasta. Vuorisaarnan ja lasten evankeliumin mukaan juuri köyhillä ja lapsilla on etusija Jumalan valtakunnassa. Se olisi hyvä muistaa, kun törmää kuviin lapsista tinakaivoksissa, kerjäläisinä kaduilla, etsimässä ruokaa kaatopaikoilla tai prostituoituina. Mistä heille seimen lämpö?

Sanomme, että Jumalan valtakunta kuuluu lapsille ja köyhille, koska heillä ei ole antaa mitään vastikkeeksi. He voivat ottaa sen vastaan vain tyhjin käsin tai kuin syntymänsä, jota eivät ole valinneet. Mutta ohitammeko siihen sisältyvän vetoomuksen? Jumalan valtakunta kuuluu juuri niille, joilla on vähän. Eikä kukaan meistä mene sinne sisälle kuin tyhjin ja avoimin käsin.