Jos omatunto tai vatsa on herkkä, kinkku saattaa tänä jouluna jäädä kaupan kylmäaltaaseen. Eläinsuojelijoiden julkisuuteen toimittamat kuvat ja tiedot sikojen elinolosuhteista eivät herätä ruokahalua vaan surua ja suuttumusta.

Mutta päätyypä pöytään possun sijasta sitten kalaa, kalkkunaa tai kasviksia, viaton ei ole kukaan lautastaan täyttävä. Kirkkohistorioitsija Maiju Lehmijoki-Gardner toteaa uudessa kirjassaan Askeettien pidot (Kirjapaja 2009), että vain rintamaidosta elävän vauvan ravinto ei aiheuta tuhoa. Modernin ruuantuotannon uhreja ovat niin huonosti kohdellut eläimet, terveysongelmista ja riistosta kärsivät ihmiset kuin koko maapallo.

Uskonnoissa ruuan hintaa on sovitettu ruokarukousten, erilaisten ruokasäännösten ja hiljentymisen avulla. Vähintä, mitä joulupöytään kokoontuvat voivat tehdä, on siis suhtautua sen antimiin kiitoksella ja kunnioituksella. Ja ehkä jouluateriassa on enemmän juhlan tuntua, jos sitä ennen ei ole ehtinyt juhlia jo useammassa pikkujoulupöydässä tai siihen on valmistautunut paastoten.

Jouluna tunnetusti saa myös koetella kykyään selviytyä perhe- tai sukujuhlissa. Lehmijoki-Gardnerin mukaan niissä testataan ja harjoitetaan monia sellaisia arvoja, jotka ovat uskonnoissa keskeisiä: osallisuutta, suvaitsevaisuutta, antamista ja vastaanottamista.