Oma uskoni tuntuu väljähtyneeltä ja nuhjuiselta. Pikkuhiljaa Raamatun luku on hiipunut ja rukouskin tuntuu jäävän lapsen tasolle. Ajoittain tuntuu, että on vain töissä Jeesuksen firmassa.

Toista olisi, jos olisin kuin hurskas Johannes Kastaja. Hänen äitinsä Elisabet oli Jeesuksen äidin Marian hyvinkin läheinen serkku, joten jo lapsuudessaan pikkuserkkujen on täytynyt tuntea toisensa ja leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Johannes eli aikuisiässä hurskasta elämää autiomaassa ja saarnasi ihmisille parannusta. Hän sai jopa kastaa Jeesuksen, jolloin taivaasta kuului Jumalan ääni ja kyyhkynen laskeutui Jeesuksen päälle vahvistaakseen kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon. Kukaan ei voinut uskoa vahvemmin kuin Johannes.

Kuitenkin, kun Johannes joutui vankilan pimeyteen ja kylmään, hänen sisältään kumpusi epäusko. Hän lähetti oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän todella odotettu Messias.

Tunnen salaista lohdutusta. Jokaisella on nähtävästi epäuskon hetkensä. Jeesus osoittaa vastauksessaan Johannekselle Vanhan testamentin kirjoituksia ja lupauksia, jotka käyvät toteen Jeesuksen elämässä. Minunkin on viisainta syventyä sanan äärelle ja rukoillen etsiä Jeesusta, lohtua ja uutta uskoa. Vain sanaan turvautumalla voin vakuuttua ja vahvistua. Joulu olkoon Messiaan tuloa meille jokaiselle.