Vantaan seurakuntien johtavalla perheneuvojalla Juhani Koskelinilla on erikoinen meriitti. Hän osallistui elokuussa toistamiseen valtakunnalliseen pappien pingismestaruuskisaan ja voitti, niin ikään toista kertaa.

Koskelin on pelannut pingistä lapsuusvuosista lähtien monenlaisten vastustajien kanssa: ensin isän ja kaksoisveljen kanssa, sitten pappina rippileiriläisten kanssa ja kotioloissa 17- ja 20-vuotiaitten poikiensa tai vaimon kanssa.

Harrastuksesta on kenties ollut hyötyä työssä, sillä pingiksessä ja parisuhdeasioissa vaikuttavat samanlaiset lainalaisuudet. Kummassakin kannattaa tarkkailla toista ja yrittää ymmärtää, mikä on hänen tapansa reagoida asioihin. Niin pingiksessä kuin parisuhteessakin on niitä, jotka hyökkäävät rohkeasti, ja niitä, jotka keskittyvät enemmänkin oman tonttinsa puolustamiseen. Kaikilla on omat heikkoutensa, mutta harjoittelu tekee — jos ei nyt ihan mestariksi — niin ainakin paremmaksi pelikumppaniksi.

Näkökulmien avaaja

Perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät kysymykset mietityttivät Juhani Koskelinia jo nuorena, ennen kuin hän edes alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa. Koskelin opiskeli kuitenkin papiksi ja työskenteli seurakuntapappina Vuosaaressa ennen kun kouluttautui perheneuvojaksi 1990-luvun lopulla.

Kun Koskelin tuoreena perheneuvojana kohtasi ensimmäisiä asiakkaitaan 2000-luvun alussa, häntä jännitti. Perheneuvojan penkillä kun kuunnellaan toisten henkilökohtaisia asioita ja sanotaan omia havaintoja heidän kertomastaan.

— Kerron, mikä mielikuva minulle on tullut, ja kyselen, vastaavatko havainnot heidän kokemustaan. Pitää välttää sitä, mihin parisuhteessa helposti sorrutaan, eli sitä, että tehdään tulkintoja toisen kulmakarvan asennosta, muttei puhuta, Koskelin kertoo.

Ammattinimikkeestä huolimatta perheneuvojalta ei yleensä saa mukaansa neuvoja, joilla nuutuneen parisuhteen saisi nopeasti kukoistamaan. Toisin kuin jotkut asiakkaat ehkä toivovat, perheneuvoja ei myöskään ole tuomari, joka julistaisi jommankumman syylliseksi siihen, että kotona ovet paukkuvat jatkuvasti. Sen sijaan perheneuvonnassa neuvotellaan, yritetään löytää tilanteisiin kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.

— Perheneuvojan rooli on avata näkökulmia, joille pariskunta on sokeutunut. Parisuhteessa monet asiat alkavat helposti noudattaa samaa kaavaa, Koskelin toteaa.

— Tehtäväni on myös antaa tietoa, josta voi olla hyötyä. Kerron esimerkiksi parisuhteen vaiheista tai lapsen kehityksestä, siitä mitä se voi tarkoittaa, kun lapsi on tietyn ikäinen.

Opiskelua ja itsetutkiskelua

Papin taustasta on ollut hyötyä perheneuvojan työssä. Pappina työskennellessään Juhani Koskelin vihki useita pareja ja kysyi vihkikeskusteluissa samantapaisia kysymyksiä kuin nyt: miten tapasitte, mitä arvostat kumppanissasi. Kummassakin työssä käsitellään myös samoja teemoja.

— Viime aikoina olen miettinyt paljon anteeksipyytämistä ja anteeksisaamista. Papin työssäkin keskeinen sanoma liittyy anteeksiantoon ja sovitukseen.

Papin ja perheneuvojan työtä yhdistää myös se, että on tehtävä työtä koko persoonallaan ja harjoitettava itsetutkistelua.

— Työssäni pitää olla virittyneisyys siihen, että opiskelee koko ajan uutta kirjoista ja muualta, mutta pohdiskelee myös omaa parisuhdettaan, 26 vuotta naimisissa ollut Koskelin sanoo.

Perheneuvojan työ on enimmäkseen vastannut Juhani Koskelinin odotuksia.

— Se on yllättänyt, kuinka monimutkaisiksi ongelmat ovat ehtineet muotoutua, ennen kuin haetaan apua. Toinen yllätys on se, kuinka motivoituneita pariskunnat ja perheet ovat parantamaan tilannettaan.

Myös se on ilahduttanut, että miehet eivät suinkaan saavu vastaanotolle vastentahtoisesti.

— Miesten osuus asiakkaista on kasvanut koko ajan ja mies on yhä useammin se, joka ensimmäisenä soittaa ja ottaa yhteyttä, Koskelin kiittelee.

— Parisuhteessa monet asiat alkavat helposti noudattaa samaa kaavaa.