Jumala on valinnut ihmisen yhteyteensä. Oikein nimeltä kutsunut. Varmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi epäillä kutsun henkilökohtaisuutta. Vaikka tulee sitä epäilleeksi välillä: että kuinka minä, väsynyt, pelokas ja epäonnistunut yksilö voisin olla kenenkään valinta? Mutta Jumala kestää epäilyt. Eikä hän kadu valintaansa.

Meitä on monta Jumalan valitsemaa. Kokonainen, kirjava lauma. Kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut viisaita, jotkut eivät. Joillakin paljon selityksiä. Joiltakin puuttuu sanat kokonaan. Isoja ja pieniä ihmisiä. Ei sillä ole väliä, vaikka ei omista vahvaa, lähes vuoria siirtävää uskoa. Ei haittaa, vaikka hallitsee huonosti hengellisen kielenkäytön. Jokaiselle löytyy paikka Jumalan sydämessä.

Jumalan kutsumina me muodostamme seurakunnan. Teemme matkaa yhdessä, toinen toisiamme tukien. Välillä yhteinen matkanteko on pelkkää kompastelua, joskus voidaan eksyä oudoille poluille. Onneksi meidän ei tarvitse kulkea oman viisautemme tai suunnistustaitomme varassa. Jumala on luvannut olla kanssamme, ohjata, siunata ja auttaa meitä matkan aikana.

Onneksi matkanteko ei ole pelkkää kulkemista. Saamme välillä pysähtyä ja levähtää. Yhdessä nauttia leivän ja viinin. Selittämättömällä tavalla se ravitsee, ja matka jatkuu taas.

Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6 tai Ps. 136:1–9, 25–26, Neh. 8:5–10, 1. Tess. 5:16–24 ja Matt. 11:25–30.