Venäläinen kirjailija Leo Tolstoi kertoi nähneensä kerjäläisen Moskovan sillalla. Hänen palvelijansa, puuseppä Simeon antoi kolme kopeekkaa, teki ristinmerkin ja jatkoi matkaa. Tolstoi antoi 20 kopeekkaa.

Kirjailijan omatunto alkoi puhutella: "Jos minun palvelijani, jonka rahavarat ovat kuusi ja puoli ruplaa, antaa kolme kopeekkaa, paljonko minun tulisi antaa? Minullahan on 600 000 ruplan omaisuus."

Vuosien saatossa tämä kokemus ei jättänyt häntä rauhaan. Hän lahjoitti omaisuutensa pois. Hänen elämänkatsomuksensa ytimeksi muodostui Jeesuksen vuorisaarna.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo taloudellisesta auttamisesta. Hän näki, kuinka rikkaat laittoivat uhriarkkuun paljon ja köyhä leski kaksi lanttia. Rikkaat antoivat Jeesuksen mukaan vähemmän.

Suomi on vauras maa, vaikka valitellaan taloudellista taantumaa. Parhaillaan keskustellaan maamme kehitysyhteistyön määrärahojen vähentämisestä, koska meillä rikkailla ei ole varaa.

Eräs lähetystyöntekijä kertoi Namibiassa, kuinka hänen sisarensa lapsi Suomessa oli sairaana. Siellä tuon kuullut musta kristitty lähetti lapselle Suomeen lelun lohdutukseksi. Köyhällä oli varaa!

Saarnasin muutama vuosi sitten laupiaasta samarialaisesta. Pyysin seurakuntalaisia olemaan tuon miehen roolissa ja kysyin heiltä: "Mikä sai sinut auttamaan?" Eräs mies vastasi: "Minua on autettu hätätilanteessa, enkä voi mennä samassa asemassa olevan ohitse."

Onko meillä varaa nähdä avun tarpeessa olevat?

Ensi sunnuntai on 14. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Lähimmäinen. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 112:5–9, Ruut 1:8–11, 14–18, Room. 13:8–10 ja Mark. 12:41–44.