Jeesus sanoi, että Taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoillekin ja lähettää sateensa niin hurskaille kuin jumalattomille. Hyvä uutinen on, että kesä tulee kaikille, hyviä asioita tapahtuu jokaiselle. Huono uutinen on, että talven viimatkin koskevat kaikkia, pahoja asioita sattuu jokaiselle. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, olemmeko hyviä tai pahoja. Niitä sattuu, vaikka toimisimme kuinka vastuullisesti, hyvää tarkoittaen ja tulevaisuuteen varautuen.

Meistä tuntuisi paremmalta, jos Jumala olisi tehnyt asiat helpommiksi tai selvemmiksi: kun tekee hyviä ja oikeita asioita, siitä seuraa hyvää, kun tekee vääriä asioita, siitä seuraa pahaa. Niin vain ei käy. Hyvä ja paha näyttävät seuraavan meille tuntematonta logiikkaa. Meillä on vain vähän hallintavaltaa elämään.

Hyvinä päivinä on helppo olla luottavainen ja toiveikas. Mistä löytää luottamusta pahoina päivinä? Mistä löydämme toivoa kärsimykseen, joka tulee väistämättä, syntyy elämän olosuhteista ja itse elämästä, ilman että sitä kukaan tahtoo?

Mikä tahansa, mikä pitää toivonkipinää yllä, on hyväksi. Pienikin rukous, toisen taholta tullut läsnäolon ele tai yhdessä jaettu hetki pitää kipinää hengissä.

Tarvitsemme jonkun, joka muistuttaa meitä siitä, missä Jumala on. Tarvitsemme vakuutusta siitä, että kun kaikki sortuu, on joku, joka ei sorru ja johon vielä voi turvautua. Tarvitsemme uskoa siihen, että Jumala välittää. Kun pahat asiat sattuvat, ne sattuvat myös Jumalaan. Jumala ei ole haavoittumaton. Emme rukoile Jumalaa, joka on siellä jossakin. Rukoilemme häntä, joka on jo siellä, minne joudumme.