Suomalainen nainen on vahvempi uskossaan kuin mies. Miehelle kirkon oven avaaminen on vaikeampaa, vaikka hänellä olisi kuinka hätä ja tiedossa, että sieltä saattaisi löytyä apua. Kapakan ovi aukeaa helpommin.

Miksi näin? En usko, että perimmäinen selitys löytyisi biologiasta, vaikka miehen aivot ovatkin vähemmän sosiaaliset kuin naisen. Uskontoa ei ole poistettu miehen aivoista, mutta ehkä sen monet ilmaisutavat ovat naisille helpompia lähestyä. Naiset ovat keskimäärin valmiimpia keskustelemaan ja aistimaan tunnelmia, moni mies kaipaisi kirkolta enemmän konkretiaa, toimintaa ja muiden miesten seuraa. Hiljaisuus kokemuksena puhuttelee molempia, mutta paikalla on väliä. Rukouskynttilän sytyttämisen sijasta mies sytyttäisi mieluummin nuotion ja miettisi sen äärellä syntyjä syviä.

"Toimintaa ja tekemistä" ei tarkoita jumalanpalvelusta. Siellä kirkkoon eksynyt mies haluaa yleensä istua rauhassa, ellei häntä sitten ole pyydetty kolehtia keräämään. Mutta esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoistyössä moni mies on löytänyt käyttöä käsilleen: Vantaallakin toimii miesten ryhmiä, jotka auttavat vanhuksia kodin pienissä kunnostustöissä. Tietotekniikka voisi kiinnostaa yhtä lailla. Ja jos seurakunta järjestää maalauskurssin, ikonin sijasta voisi ruiskumaalata seurakunnan pikkubussin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole syntyneet vasara tai hiiri kädessään. Moni kaipaa älyllistä haastetta ja etsii totuutta. Mitä todisteita Jumalasta on? on keskimäärin enemmän miesten kysymys, näin väitän. Mies kaipaa jotakin konkreettista, johon tarttua. Ehkä siksi miehen on naista vaikeampi uskoa esimerkiksi kuoleman jälkeiseen elämään. Jostain syystä miehenkin usko kuitenkin kasvaa lasten syntyessä ja iän karttuessa. Ehkä tässäkin on kyse konkretiasta: naiselle elämän ihme on luonnostaan enemmän läsnä. Miehelle ensikokemuksen äidin sisällä kasvavasta elämästä välittää ultraäänikone.

Iso merkitys on sillä, millaisen mallin mies lähipiiristään saa. Jos uskonelämä on kotona kokonaan naisväen asia, miehen on vaikea ottaa sitä omakseen. Kun kavereiden kesken avataan kolmas tai neljäs oluttölkki, voi kuitenkin olla mahdollista sanoa: ehkä tuolla joku sittenkin on — ja vaihtaa sitten häveliäästi puheenaihetta.