Syrjäisellä saksalaisalueella on paljastunut kauhea veriteko. Isäntä, vaimo, tytär ja tämän kaksi lasta sekä piika ovat löytyneet surmattuina. Huhuja ja epäilyksiä riittää, sillä kukaan ei ole kunnolla tuntenut Tannödin tilan salaisuuksia. Lukija huomaa joutuneensa keskelle kovaa ja eristynyttä maailmaa, jossa kaikki tuntuu olevan vain arvoitusta ilman armoa.

Saksalaisen Andrea Maria Schenkelin tiiviissä esikoisteoksessa ei ole dialogia, vaan näkökulma vaihtelee talossa asuneiden uhrien ja heitä muistelevien kyläläisten välillä. Tullaan koko ajan lähemmäksi tapahtumaa, ja lukija oivaltaa, että murhaajallakin on kerronnassa oma äänensä.

Schenkelin tyyli on äärimmäisen tiukkaa ja taloudellista. Tarkasti luonnostellun kyläyhteisön pohjavirroissa on pettymystä, pelkoa ja miltei keskiaikaista taikauskoa. Ahdistunut uskonnollisuus ei ainakaan vähennä ihmisten karuutta ja sosiaalisen kanssakäymisen jyrkkyyttä. Sodan runtelema kansa vain koettaa elää ja selvitä pimeydestä kohti kevättä.

Eri aikakausilla ja kulttuureilla on omat selvittämättömät Bodominsa ja Tulilahtensa. Schenkelin romaani perustuu Saksassa 1920-luvulla tapahtuneeseen rikokseen, olkoonkin että tämä romaani on siirretty 1950-luvulle, sodanjälkeiseen aikaan.

Hiljainen kylä muistuttaa dokumentaarisuudessaan Truman Capoten paljon kohua herättänyttä Kylmäverisesti-romaania (1966), jossa kirjailija myös muokkasi todellisia tapahtumia omaäänisesti ja fiktiivisesti. Schenkel on onnistunut kuvamaan erittäin uskottavasti oman maansa historiaan liittyvää arvoitusta sekä kovan aikakauden pelkoja ja tukahdutettuja tunteita.