Kuka antoi minkä summan kenelle ja mahdollisesti mitä toivoen? Siinä kysymys, josta on tullut kestoaihe toinen toistaan suuremmille otsikoille.

Päästäkää meidät piinasta, hyvät poliitikot. Avatkaa loputkin salaisuuksien arkut ja tehkää vaalirahoituksesta julkista. Sitä vaatii politiikan uskottavuus tai se, mitä siitä on jäljellä. Voisi kuvitella, että etenkin nuorten äänestysintoa ja poliittista osallistumista latistaa tällainen salailun ilmapiiri. Jos yritysten ja ay-liikkeen tukirahoissa ei kerran ole mitään epäilyttävää, mikä estää julkistamasta niitä.

Ei kai se nyt mikään salaisuus ole, että liikemaailma tukee Kokoomusta ja Keskustaa ja perinteinen ay-liike, ainakin sen duunarisiipi, sympatiseeraa vasemmistoa. Toki maailma on muuttunut ja yrittäjissäkin on vasemmistolaisittain ajattelevia ja ay-jäsenmaksunsa maksavissa oikeistopuolueita äänestäviä. Tämänkin takia olisi oikeudenmukaista, että vaalirahoitus olisi julkista. Tietäisi yrityksen asiakas, sijoittaja ja ay-jäsenmaksun maksaja, mihin rahoja käytetään. Voisi myös halutessaan ottaa asiaan kantaa ostopäätöstä tehdessään, yhtiökokouksessa tai liittokokousedustajia valittaessa.

Ongelmallista muussa kuin julkisessa rahoituksessa on korruption mahdollisuus. Ainakin jos tukisumma on kovin suuri, herää kysymys, onko tuki annettu pelkästään aatteellisista syistä. Sitäkin tärkeämpää on avoimuus. Lobbausta ei ole syytä tyystin kieltää: poliitikot, yritykset ja yhteisöt tarvitsevat keskinäisiä yhteyksiä. Mutta se, mitä tapahtuu pimeässä, on arvelluttavampaa kuin se, mitä tehdään päivänvalossa.

Uusin keskustelun käänne on, onko eettisesti oikein, että valtionyhtiö tukee puolueita yleensä tai erityisesti jotakin tiettyä puoluetta. Kun puolueet jo saavat julkista tukea verovaroista, tähän pitäisi vetää raja. Kun valtio on omistajana, sen pitäisi ajaa yhteistä etua, tuoda rahaa valtion kassaan. Ainakaan, jos valtio on enemmistö- tai suuromistaja, ei tunnu oikealta, että valtionyhtiö jakaa tukea puolueille.

Toivottavasti tämän puuduttavan keskustelun lopputulos on entistä parempi, selkeämpi ja avoimempi puoluerahoituslaki. Silloin palstamillit eivät olisi menneet hukkaan.