Autuaita ovat ne, joilla on kesäloman aikana ollut hetki aikaa antaa ajatusten juosta ja unelmien nousta tajuntaan. He ovat ehkä pysähtyneet hetkeksi miettimään elämänsä suuntaa ja tulevaisuutta. Voi olla, että pysähdyksen hetkellä moni on huomannut olevansa varsin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Sitten on meitä, jotka pysähtyessämme huomaamme omaavamme rauhattoman sydämen ja levottomat jalat. Meitä, jotka emme lakkaa etsimästä, ihmettelemästä ja kaipaamasta. Kuka ihmissuhdetta, työpaikkaa, opiskelupaikkaa tai elämän tarkoitusta. Nykyihmisen löytämisen riemun tekee hankalaksi "mikään ei riitä" ilmiö. Aina on ajatus tai toive siitä, että jostain löytyy jotain nykyistä parempaa ja kauniimpaa. Miksei pitää vaihtoehtoja auki?

Joskus elämässä on kuitenkin tehtävä valintoja, jotka sulkevat pois kaikki muut vaihtoehdot. Niiden valintojen edessä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi ja pelokkaaksi. Entä jos valitsen väärin? Entä jos kaikki menee pieleen?

On varsin helpottavaa tietää, että Jumala on pienen ihmisen kanssa kaikissa hänen etsimisissään ja pyristelyissään. Ratkaisujenkin äärellä voi kääntyä yläkerran puoleen ja pyytää paatumatonta ja rehellistä sydäntä, jonka avulla tehdä päätökset — toisinaan onnistuneet, toisinaan ihmismäiset.

Ensi sunnuntai on 11. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Etsikkoaikoja. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 81:9–17, 1. Moos. 18:20–32, Hepr. 3:15–19 ja Matt. 11:20–24.