17-vuotias Sanni-Kaisa Kinnunen taitaa olla erilainen nuori. Äidin tai isän ei nimittäin ole tarvinnut koskaan huomautella hänelle netissä roikkumisesta.

— Ne tietävät, etten minä siellä mitään turhaa tee. En edes pelaa, hän sanoo.

Netti on hänelle lähinnä paikka, jossa tavataan kavereita Facebookissa tai messengerin ja sähköpostin avulla. Kesäkuusta alkaen Sanni-Kaisa on pitänyt netissä myös omaa blogiaan, Vantaan Laurin verkkosivuilla julkaistavaa Isosen mietteitä.

— En kauheasti suunnittele etukäteen, mitä kirjoitan. Aiheet vaan sinkoilevat.

Muiden blogeja Sanni-Kaisa on seurannut jonkun verran

— Isäni ja parin kaverini blogeja luen silloin tällöin. Ja joskus on kiva lukea ihan tuntemattomien, ulkomaalaistenkin ihmisten blogeja.

Sanni-Kaisa arvioi, että hyvässä blogissa kirjoittaja on avoin ja tulee lähelle lukijaa, niin että syntyy jonkinlainen yhteys.

— Minäkin haluaisin antaa jotakin itsestäni, vaikka en netissä paljastakaan kaikkea elämästäni, hän miettii.

Isosillako rentoa?

Päiväkummussa asuva Sanni-Kaisa Kinnunen on Rekolan seurakunnan isonen.

— Läksin isoseksi, koska oma rippileirini oli niin ainutlaatuinen. Halusin toisaalta säilyttää siteen niihin tyyppeihin ja toisaalta olla mukana luomassa yhtä hienoa kokemusta muille.

Rekolan seurakunnan isoskoulutus kestää puolitoista vuotta. Sanni-Kaisan ensimmäinen leiri isosena koitti kesäkuun alussa. "Tuo viikko niiden ihmisten kanssa oli ehdottomasti elämäni toiseksi paras ripari", hän kirjoittaa blogissaan.

— Leiri meni yllättävän hyvin, kaikki vain soljui. Aikoinaan rippikoululaisena ajattelin, että isosilla on rentoa, kun niiden ei tarvitse istua oppitunneilla, mutta isosena huomasin, että vapaa-aikaa ei ole. Oppituntien ajan suunnittelimme iltaohjelmaa ja teimme raamiksia.

Silmät ja korvat auki

Sanni-Kaisa Kinnunen aloittaa tänä syksynä toisen vuoden Tikkurilan lukiossa. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki, mutta sen verran on tiedossa, että kirjoittamista hän ei lopeta. Ehkä hän haluaa opettajaksi, ehkä jonain päivänä kirjoittaa kirjan.

— Kirjoittaminen on iso osa elämää. Sain 7-vuotiaana isältä lahjaksi päiväkirjan, ja siitä asti olen kirjoittanut päiväkirjaa. Runoja kirjoitan silloin tällöin, lähinnä pöytälaatikkoon.

Lisäksi Sanni-Kaisa on kirjoittanut pari vuotta nuorten elämää käsitteleviä juttuja Helsingin Sanomiin. Se on opettanut pitämään silmät ja korvat auki kiinnostavien jutunaiheiden varalta.

Sanni-Kaisa Kinnusen lisäksi Vantaan Laurin uusituilla nettisivuilla kirjoittavat blogia Korson seurakunnan pastori Antti Kupiainen ja Vantaan seurakuntien vapaaehtoistoiminnan projektityöntekijä Heikki Heikurinen. Kupiainen lupaa paljastaa, millaista on papin työ Vantaalla, Heikurinen puolestaan ihmettelee arjen pyhyyttä kamera apunaan. Myöhemmin oman bloginsa aloittaa myös seurakuntien perheneuvonta. Luvassa on parisuhteen kunnossapito-ohjeita.

Isosen mietteitä ja muita blogeja voi seurata täällä.