Eihän täällä ole mitään nähtävää, surkutellaan monella paikkakunnalla kesäturistien matkatessa muualle. Nyt kaikille nähtävyyksettömille paikkakunnille on tullut pelastus, tarinaturismi.

Tarinaturismissa ihmisiä houkutellaan käymään jonkun romaanin tai vaikkapa sadun tapahtumapaikoilla. Tarinaturismi voi olla myös sitä, että matkailukohde, kuten huvipuisto, saa teemansa tarinasta.

Ilmiö ei ole oikeastaan kovin uusi. Kanadalaisen L.M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat ovat tehneet Prinssi Edwardin saaresta tunnetun matkailukohteen ja Peppi-kirjojen fanit vaeltavat kesäisin katsomaan Huvikumpua Kneippbyhyn Ruotsiin.

Ruotsissa tarinaturistien virta on kuitenkin viime vuosina voimistunut entisestään, sillä dekkarikirjailija Henning Mankellin Wallander-kirjojen fanit matkustavat pikkukaupunki Ystadiin ja Stieg Larssonin kirjojen ystävät Tukholmaan, jossa järjestetään retkiä romaanihahmo Lisbeth Salanderin jalanjäljissä. Tarinaturismin mahdollisuuksista ovat kiinnostuneet myös tutkijat, sillä joukko pohjoismaisia yliopistoja on alkanut tutkia tarinaturismia Pohjoismaissa. Suomesta mukana on Svenska Handelhögskolanin Vaasan yksikkö.

Suomessakin tarinaturismia on jo, sen osoittavat ainakin Naantalin Muumimaailma, Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa ja Joulupukin paja Rovaniemellä. Turussa voi kulkea Reijo Mäen dekkarihahmo Jussi Vareksen polkuja tai tutustua kaupunkiin Mauri Kunnaksen Koiramäen lasten kaupunkiretkellä. Enää tarvitsemme maailmallakin menestyvän suomalaiskirjailijan, joka sijoittaisi menestyskirjojensa tapahtumat Vantaalle ja kääntäisi turistibussien virran Helsingistä vaikkapa Korsoon.