Jos Jumala suo, kesäkuun alussa Helsingin puolella työskentelevät vantaalaiset saavat ihastella uutta uskonnollista mainoskulttuuria. Nyt ei vuorossa ole Helsingin seurakuntayhtymän homoevankeliumia, vaan asialla ovat vapaa-ajattelijat Jumalan armosta.

Suuresta maailmasta on otettu toden teolla mallia ja bussinkyljet koristellaan uusimman testamentin sanoilla: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä". Harmi, kun eivät kirkon viestintänerot ehtineet ensin, niin näppärältä tuo vapaa-ajattelijoiden sutkautus kuulostaa.

Vapaa-ajattelijoiden mainoslause herättää ainakin kahdenlaisia kysymyksiä: Jos Jumala on olemassa, pitääkö ihmisen koko ajan murehtia? Eikö kristillisyys ole luonteeltaan jotain aivan muuta? Jumalan olemassaolo pikemminkin päästää murheesta, kuin johtaa murheeseen. Niin, ja näiden maallisten karkeloiden jälkeen sen kuin vaan pidot paranee!

Toinen kysymys liittyy nautintoon. Vapaa-ajattelijoiden mainoslauseesta saa sen kuvan, ettei uskovainen ihminen voi nauttia elämästä. Sen kyllä myönnän, ettei kristityn sovi nauttia niin, että aiheuttaa toiselle mielipahaa tai kärsimystä. Mikäli vapaa-ajattelijat tarkoittavat nautinnolla välinpitämätöntä hedonismia, seison mielelläni viivan toisella puolella. On nimittäin niin, että sikailusta tulee krapula ja murhe, Jumalalla tai ilman.

Varmaan vapaa-ajattelijat tarkoittavat kampanjallaan hyvää. Ihminen ei saisi liikaa pelätä helvettiä ja iankaikkista kadotusta, vaan hänen tulisi elää elämä avoimin ja kirkkain mielin. Juuri samaa viestiä kertoo meille Raamattu. Sen takia Vantaan bussinkyljet olisikin ensi kesänä verhoiltava muotoon: "Jumala on. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä".